Koulu ei ole saari

Ugandassa osallistetaan koulujen sidosryhmät mukaan koulujen toiminnan kehittämiseen, jotta lapset saisivat mahdollisimman laadukasta opetusta ja voisivat hyvin koulussa.

Koulu, sen oppilaat ja opettajat eivät elä tyhjiössä. He ovat osa ympäröivää yhteisöä. Ympärillä on ihmisiä, jotka ovat esimerkiksi vanhempainyhdistyksien ja uskonnollisten yhteisöjen jäseniä. On tärkeää, että kaikki nämä toimivat yhdessä, jotta opiskelijat saavat mahdollisimman hyvän koulutuksen. Tämän vuoksi järjestämme ”Laadullinen ja suojaava koulutus jokaiselle lapselle” -hankkeessa seminaareja myös näille koulun sidosryhmille.

Uskonnolla on hyvin keskeinen paikka yhteisössä Ugandassa. Arviolta noin 90 prosenttia kaikista valtion peruskouluista ovat linkittyneinä johonkin uskonnolliseen yhteisöön. Kouluilla on niin sanottu ”foundation body” eli perustava elin.

Projektissamme on mukana viisi koulua. Niistä kahdella on kristillinen taustaorganisaatio (yksi katolinen ja toinen anglikaaninen) ja kaksi koulua ovat islamilaisia.

Koululain (Education Act) mukaan koulun perustajilla on monta tärkeää tehtävää. Heidän pitää muun muassa osallistua koulun yleiseen hallintoon, opetuksen seurantaan ja opetussuunnitelmien kehittämiseen. Opetussuunnitelmien tulisi puolustaa kaikkien lasten oikeutta koulutukseen sekä edistää uskonnollisten, kulttuuristen ja moraalisten arvojen ja asenteiden oppimista kouluissa.

Viimeksi mainittu asia näkyy esimerkiksi siinä, että jokainen koulupäivä alkaa rukouksella. Käytettävä rukous on niin yleinen, että se sopii eri uskontoihin kuuluville ihmisille. Lisäksi monilla kristityillä kouluilla järjestetään viikoittainen jumalanpalvelus ja monissa muslimikouluissa järjestetään päivittäisiä rukoushetkiä. Koulupuvut heijastavat myös uskonnollista taustaa, vaikka tyttöjen ei ole pakollista käyttää huivia.

Koulun perustavalla uskonnollisella taustayhteisöllä on kuusi paikkaa koulun johtokunnassa, mikä tarkoittaa puolta johtokunnan paikoista. Pari viikkoa sitten meillä oli seminaari johtokuntien jäsenille, koulujen taustayhteisöjen uskonnollisille johtajille sekä rehtoreille.

Seminaarin tavoitteena oli, että osallistujat tietävät, mitä rooleja ja vastuita heillä on, miten ne voivat vastata niihin ja miten he voivat olla opettajien tukena varmistamassa, että kaikki oppilaat saavat laadukasta opetusta ja voivat hyvin koulussa. Osallistujat keskustelivat innokkaasti. Etenkin keskustelua heräsi positiivisesta kurinalaisuudesta ruumiillisen kurituksen tilalle.

Voi, kuinka mielenkiintoista olisi ollut ymmärtää kaikki, mitä seminaarin osallistujat sanoivat! Englanti on opetuskieli Ugandassa viimeistään neljänneltä luokalta, mikä tarkoittaa, että kaikki opettajat puhuvat englantia ja ovat tottuneet kommunikoimaan englannin kielellä. Mutta näin ei ole kaikkien muiden aikuisten kohdalla, ja siksi suurin osa seminaarimme keskusteluista käytiin paikallisella kielellä, lugandalla.

Oli myös tarpeen kääntää kaikki, mitä itse seminaarissa sanoin. Tuntui hieman oudolta, kun käännös oli joskus kymmenen kertaa pidempi kuin alkuperäinen puheenvuoroni. Syynä oli se, että monia käyttämiäni sanoja ja ilmaisuja ei ole olemassa paikallisella kielellä. Siksi kääntäjän piti selittää, mitä ne tarkoittivat. Ja niin hän tekikin! Jopa siinä määrin, että kun minä halusin jatkaa ja selittää, hän oli jo sanonut kaiken.

Silloin oli rauhoittavaa tietää, että kääntäjä oli ollut mukana kaikissa aiemmissa seminaareissa ja tiesi suunnilleen, mitä tulisin sanomaan. Muuten olisi voinut käydä käännösprosessissa huonosti, mikäli meillä olisi ollut täysin erilaisia ajatuksia asiasta. Tässä näkee vielä toisen syyn, miksi on tärkeää toimia tiiviissä ja jatkuvassa yhteistyössä paikallisten koulutusalan asiantuntijoiden ja viranomaisten ​​kanssa.

Helena Sanberg

kuva Michaela Rosenback

kuva Michaela Rosenback

Kirjoittaja toimii Opettajat ilman rajoja -verkoston vapaaehtoisena Ugandassa.