Tai ainakin tuntuu siltä. Tämä Kambodza on hyvin hierarkinen ja byrokraattinen maa. Hallinto on keskitetty monien ministeriöiden käsiin ilman yhteistyötä ja jokainen päätös, pienikin, tehdään monessa portaassa alhaalta ylös ja takaisin. Yläpäässä tuntuu varmaan hurjan tärkealtä, kun saa päättää alaisen maakuntamatkasta 20 kilometrin päähän. Matkapyynnöt on tietysti hoidettava hyvissä ajoin, ettei ajankohta ehdi mennä ohi, kun monella leimalla varustettu paperi kulkee ylös ja alas. Suomalaisen koulun desentralisaatio eli hajautusmalli on hyvä ja kannatettava. Se kyllä tarkoittaa litteätä organisaatiota ja päätösvallan siirtoa kuntiin ja kuntayhtymiin. Seuraava Kirkon Ulkomaanavun projekti voisikin olla täällä hallinnon desentralisointi.
Blogin ingressi ei ihan tainnut sattua kohdalleen, mutta pitää ottaa huomioon paikallinen vauhti, ei meikälaisten eteneminen. Nimittäin nyt on valittu yhteen maakuntaan pilottikoulut, valmisteltu päätökset toiseen ja ensi viikolla pääsemme ehkä valitsemaan opo-koulutettavia Battambangiin. Sinne valitaan 10 opettajaa ja kaksi hallinnon virkamiestä koulutettavaksi opoiksi. Virkamiesten roolina on kuulemma olla tukea opoilua myöhemmässä vaiheessa, ei kontrolloimassa kuten epäilin.
Opokoulutus kestää monimuotona seitsemän kuukautta, kontaktipäiviä on kaksikymmentäyksi, sisältäen runsaasti välitehtaviä sekä monta ohjattua harjoittelua. Koulutettavat valitaan koulun henkilöstöstä kelpoisuuden, työkokemuksen ja soveltuvuuden kriteereillä. Helmikuun puolivälissä aiomme sitten aloittaa opo-kurssin uuden noviisiporukan kanssa, jolla on kovin vahan tietoa opinto-ohjauksesta. Mielenkiintoista.
Toinen koulutusidea, jonka lanseerasin jo ilman lupaa suoraan ministeriön kakkosmiehen kanssa, on kouluttaa aluksi Regional Teacher Training Centereiden (RTTC) ja National Institute of Educationin (NIE) (yhteensä 6 kpl) sopivat opettajakouluttajat opoiksi. Näin opo-koulutettavien määrä kasvaa hurjasti, kun jokaiseen RTTC:en perustetaan opokoulutuslinja ja tulevat opettajat voivat valita joko yläkoulun, lukion tai opon koulutuksista itselleen sopivimman. Tästä ideasta on neuvoteltu NIE:ssa jo useita kertoja. Nyt ollaan etsimässä rahoitusta tulevalle projektille. Koulutuksen pitäisi alkaa ensi lokakuun alussa ja nyt on myös ammatillinen puoli ollut kiinnostunut tulemaan mukaan opojen koulutukseen lähettämällä neljä opettajaa samalle kurssille yleiskoulun opettajien kanssa.
Kambodzassa lukiolaisten jatko-opintotoiveiden viimeinen sija on tällä hetkellä opettajan ammatilla. Ensimmäisinä ovat opiskelu ulkomailla, lääketieteellinen ja sitten business ja tekniikka. Opetustyöhön suorastaan joudutaan ja palkka vaihtelee kuussa 120 -200 USD:n välillä. Viikottainen työaika on aika maltillinen, yläkoulussa 14 tuntia ja lukiossa 16. Työ hoidetaan puolipäivähommana ja siksipä useimmilla opettajilla on toinenkin työ. Pedagogiikan kehittyneisyys tuntuu olevan alkutekijöissään, behaviorismi rulettaa ja opetuksen taso on heikkoa. Tämä tietysti näkyy opiskelijoiden käyttäytymisessä. Miksi tulla kouluun, kun opettaja ei tänään ehkä tule ja jos tulee, niin opetus on laadultaan sellaista, että opiskelijat joutavat muihin hankkeisiin.
Kambodzassa on iso kuilu koulun antaman osaamisen ja elinkeinoelämän vaatimusten välillä. Kuilu on kaksinkertainen, koulutuskuilu ja osaamiskuilu. Koulutuskuilu syntyy siitä, kun vain 40 prosenttia ikäluokasta istuu täydet yhdeksän luokkaa koulussa, melkoinen hävikki. Osaamiskuilu johtuu taas yllä olevista syistä.
Onneksi täällä ollaan realisteja ja tartutaan toimeen sekä tunnustetaan olemassa olevat faktat. Ensimmäinen kosketus opetusministeriön ja elinkeinoelämän välillä on jo tapahtunut. Kunhan saamme toimivan opojärjestelmän kuntoon ja kun siihen lisätään samalla mallilla toteutettava erityisopettajakoulutus, niin kohtapa Kambodza kuuluu salonkikelpoisten joukkoon.
Pari viikkoa sitten sain kuulla, että Kambodza on päässyt, joutunut tai otettu ASEAN-maiden ryhmään mukaan, jotka osallistuvat 2017 PISA-testeihin. Ministeriössa on nyt kuulemma täysi paniikki päällä. Syytä onkin.
Ajatukset alkavat jo liikkua Suomen talvessa, koska oma sopimukseni päättyy vajaan kuukauden kuluttua. Sain työtoverikseni Carita Lindholmin, joka jatkaa aloittamaani työtä täällä ministeriössä toukokuun lopulle saakka. Kuka on sitten seuraava, hänen olisi syytä tulla tänne toukokuun alussa perehtymään näihin asioihin ja ihmisiin.
Seuraavassa blogissa kirjoitan kokemuksia opo-prosessin aloittamisesta ja kuinka se otettiin Battambangin maakunnassa vastaan.
Riemukasta talvea!
