Kambodzassa tukiopetuksen tueksi on omaksuttu uusia toiminnallisempia menetelmiä Opettajat ilman rajoja -vapaaehtoisen ohjauksella. Niistä syntyy onnistumisen tunne!

Leikkejä, laulua, pelejä…

Oppilaat istuvat paikoillaan puisissa pulpeteissaan, mutta oppitunti ei vain ala. Sade hakkaa peltikattoa niin lujaa, että opettajan ääntä olisi mahdotonta kuulla. On siis odotettava, että tämänpäiväinen monsuunisade heikkenee. Kun myrsky vihdoin rauhoittuu hieman, pääsee iltapäivän tukiopetus alkamaan.

Päästyään koulusta klo 11 oppilaat ovat käyneet kotona, monet ovat valmistaneet lounaan perheilleen ja kävelleet tai pyöräilleet sateessa jopa kolmen kilometrin matkan takaisin koululle. Halu oppia on kova.

Opettaja näyttää khmerin kirjaimia taululta ja oppilaat toistavat. Oppilaiden ääni raikaa sateenropinan läpi. Opettaja harmittelee, että oppilaat tuntuvat unohtavan, mitä viime tunnilla opittiin ja eteneminen on vaikeaa.

Jokainen yrittää tosissaan, mutta valitettavasti koukeroiset kirjaimet eivät jää kaikille mieleen.

Toistoon perustuva työtapa ei siis yksinään kartuta lukutaitoa ja pitkän päivän jälkeen keskittyminen lisäopetukseen on haasteellista. Onneksi opetusta voi maustaa pienillä toiminnallisilla tehtävillä, ja näin lisätä oppilaiden motivaatiota.

Opettajat ovatkin ottaneet käyttöön lauluja, pelejä ja leikkejä. Aakkosjärjestyksessä tapahtuvan toiston sijaan oppilas voi kysellä kirjaimia luokkakavereilta sekalaisessa järjestyksessä. Liitutauluun kiinnitetyistä sanalapuista syntyy hetkessä peli.  Lukemiseen voi liittää liikkeen.

Bingopeli on hitti, ja bingo-huudot kaikuvat rankkasateen ylikin.

Vuorotyöskentelyä tietokoneilla…

Koulu oli saanut kaksi tietokonetta opetuskäyttöön koulun kirjastoon, mutta oppilaita on joka luokalla yli 30.

Oppilaat käyttivät tietokoneita lähinnä Youtube-videoiden katseluun välituntisin. Miten siis saada tietokoneet tehokkaammin hyödyksi? Kuulin viidennen luokan opettajalta, että hänen luokallaan on kirjastotunti kerran viikossa. Ehdotin, että oppilaat voisivat kirjastotunnilla käyttää tietokoneita pareittain muiden lukiessa. Jos jokainen pari kirjoittaa kirjoitelmiaan puhtaaksi 15 minuuttia, olisivat kaikki oppilaat päässeet tietokoneelle kolmen viikon kuluessa.

Kambodzan koulussa ei ole vielä tavallista, että oppilaita jaettaisiin eri hommiin, joten olin iloinen, kun opettaja kertoi aloittavansa tietokonetyöskentelyn oppilaiden kanssa heti ensi lukuvuoden alusta, jotta oppilaat oppisivat kirjoittamaan tietokoneella.

Oppilaat omaksuivat systeemin nopeasti. Pari oppilasta oli kirjoittanut tietokoneella aiemmin ja he auttoivat hienosti muita löytämään oikeat kirjaimet. Khmerin aakkosissa on noin 70 kirjainta, joten jokaisesta näppäimestä löytyy vähintään kaksi kirjainmerkkiä.