Vaikeuksien kautta voittoon

Tämän ja viime viikon aikana olen hymyillyt niin paljon että poskiin sattuu. Ajoittain olen joutunut poistumaan luokasta kaikessa hiljaisuudessa takavasemmalle, kun pala on noussut kurkkuun ja kyyneleet kihonneet silmiin. Kun katselen nuoria, jotka tapasin ensimmäisen kerran syyskuussa, on heissä tapahtunut suuri muutos. Ilmassa on iloa ja toivoa, vaikka haasteita tulee eteen päivittäin.

Istun Rwamwanjan ammattikoulun terassilla. Iltapäivän aurinko ei enää polta vaan lämmittää mukavasti. Lintujen laulu ja puheensorina täyttää äänimaailman. Taustalla kuuluu lapioiden sorahdus saveen ja tasainen koputus, kun rakennuspuolen oppilaat koputtelevat tiiliä tiiviimmin saveen. He ovat opetelleen tänään seinien rakentamista tiilistä ja oppineet miten seinistä saadaan suoria. Maatalousalan oppilaat palaavat metsästä avustajan kanssa kantaen pitkiä ohuita puunoksia olkapäillään. Kasvimaalle rakennetaan suojaa paahtavalta auringolta. Toinen puoli luokasta harjoittelee kastelulaitteiden käyttöä ”metsässä” yhdessä opettajan kanssa. Kokkauskurssi on jo lopettanut tältä päivältä ja tytöt nauttivat päivän antimia “chapatteja” ja rupattelevat puun varjossa. Vain mzungu istuu vapaaehtoisesti auringon paisteessa ja nauttii jokaisesta auringonsäteestä, joka lämmittää ihoa. Tulevat mekaanikot ovat opiskelleet tänään moottoripyörän osia ja harjoitelleet renkaan vaihtoa. Innokkaimmat kirjoittavat kaiken kuulemansa muistiin kynä sauhuten, joillekin riittää pelkkä kuunteleminen ja toiset jäljentävät muistiinpanot taululta, kun koulupäivä lähentelee loppuaan. Muistiinpanot mekaanikko luokan seinällä ovat selkeät ja kirjoitettu kahdella kielellä. Piirretyt kuvat helpottavat muistamaan osien nimiä. Oppilaiden into on silmiinpistävää. Ruokatauon aikana oppilaat pelaavat pihalla lentopalloa, koripalloa ja sulkapalloa suomalaisten vierailijoiden lahjoittamilla urheiluvälineillä. Urheiluvälineet tulevat tarpeeseen, eivätkä jää käyttämättä.

Vaikeuksien kautta voittoon. Helpotus ja ilo oli päällimmäisenä tunteena ensimmäisenä koulupäivänä, kun yli sata oppilasta sadastakahdestakymmenestä valituksi tulleesta saapui paikalle. Esittelyiden ja tiedottamisen jälkeen aloitettiin opiskelu omilla aloilla ja opettajat pistivät oppilaat heti töihin. Vaikka puutteita materiaaleista ja kalusteista oli, jokainen teki työtä parhaansa mukaan. Tämän ja viime viikon aikana olen hymyillyt niin paljon että poskiin sattuu. Ajoittain olen joutunut poistumaan luokasta kaikessa hiljaisuudessa takavasemmalle, kun pala on noussut kurkkuun ja kyyneleet kihonneet silmiin. Kun katselen nuoria, jotka tapasin ensimmäisen kerran syyskuussa on heissä tapahtunut suuri muutos. Ilmassa on iloa ja toivoa, vaikka haasteita tulee eteen päivittäin. Kuka hoitaa lapsia, kahdenkymmenen kilometrin koulumatka päivittäin on raskasta, yksi jos toinen sairastuu, mutta ne ovat asioita jotka ovat ratkaistavissa.

Rwamwanjan BTVET koulussa vallitsee motivoitunut ilmapiiri. On mahtavaa nähdä opettajien toteuttavan käytännössä asioita, joita opiskelimme koulutuksessa edellisellä viikolla. Alunperin viiden kuukauden koulutus ja kouluarjen tukeminen uudessa ammatillisessa koulussa supistui kahteen viikkoon; viikon mittainen intensiivinen opettajan koulutus ja koulun aloitus ennen joululomille lähtöä. Aikaisemmat kokemuksemme opettajankoulutuksesta kehitysmaissa, sekä elämä Rwamwanjassa auttoi meitä luomaan koulutuksen, josta oli hyötyä paikallisille opettajille, vaikka se lyhyeksi jäikin. Koulutuksen aikana kävimme läpi; lyhyesti suomi ja suomen koulutusjärjestelmä, opettajan etiikka, oppimistyylit, opettajan ja avustajan välinen yhteistyö, life skills, opetussuunnitelma, tuntien suunnittelu, materiaalien valmistaminen, psykososiaalinen tuki, sekä arvioiminen ja palautteen anto.

Osallistavat menetelmät joita käytimme koulutuksessa toivat onnistuneen lopputuloksen. Panostimme yhteisiin harjoitteisiin, joilla saimme tunnelman laukeamaan ja ryhmän jäsenet tutustumaan toisiinsa. Minimoimme luento-osuudet ja teimme koulutettavien kanssa harjoitteita, joita he pystyvät soveltamaan omassa työssään nuorten kanssa. Annoimme koulutettaville myös mahdollisuuden jakaa omia kokemuksiaan ja tietämystään. Tavoitteenamme oli rakentaa hyvä ja avoin yhteistyö avustajien ja opettajien välille ja siinä me onnistuimme. Avoin ja rento yhteishenki koulutuksen lopussa vallitsee nyt myös koulun arjessa.

On ollut ilo seurata opettajien erinomaista työskentelyä avustajien kanssa ja oppilaita osallistavaa opetusta.  Koko koulun henkilökunta tukee ja kannustaa toisiaan ja he näyttävät nauttivan toistensa seurasta. Seurasimme opetusta ylpeinä ja annoimme positiivista palautetta. Taukojen aikana vastailimme opettajien, sekä avustajien kysymyksiin, joita oli herännyt oppituntien aikana. Yhdessä Rwamwanjan FCAn henkilökunnan kanssa kirjasimme ylös esiin tulleita haasteita ja puutteita. Välillä myös oppilaat tulivat kertomaan meille haasteista, joita koulun aloittaminen heille tuotti.

Ensimmäisen viikon päätteeksi pidimme avoimien ovien päivän. Vierailijat olivat ihmeissään, kun saapuivat paikalle katsomaan neljän ensimmäisen päivän saavutuksia. Opettajat olivat suunnitelleen hyvän ohjelman ja oppilaat olivat mukana demonstroimassa oppimistaan. Vieraiden mukaan paikka näytti siltä kuin koulu olisi ollut auki jo kaksi kuukautta.

Monta mutkaa on ollut matkassa tämän vapaaehtoisajan aikana. Henkilökohtaisesti tämä on ollut raskain vapaaehtoistyöjakso elämässäni. Odotukseni töiden suhteen olivat korkealla ja jatkuvien muutosten kestäminen oli haastavampaa kuin koskaan ennen. Kaikesta huolimatta olen oppinut paljon. Olen luonut ystävyyssuhteita, jotka tulevat kestämään halki elämän ja perheeni on jälleen kasvanut. Olen iloinen, että sain olla mukana kouluttamassa opettajia edes viikon ajan ja nähdä koulun toiminnassa.

Loppupalaverissa opettajat ja avustajat kiittivät koulutuksesta, jonka olimme pitäneet. He kertoivat oppineensa meiltä asioita, joita he eivät olleet ennen edes ajatelleet. Yksi opettaja sanoi että 60% hänen opetuksistaan tällä viikolla oli koulutuksessa opittua. Uusien näkökulmien tuominen helpotti heidän työtään ja teki siitä mielekkäämpää. He kiittelivät myös työparejaan, joiden kanssa he yhdessä suunnittelivat ja toteuttivat tunteja.”I love you!” sanoi yksi mies opettajista vedet silmissä ja tarkoitti sillä koko henkilökuntaa.

Nyt voin hyvillä mielin aloittaa joulunvieton ,vaikkei täällä auringon paahteessa joululta tunnukaan. Lahjoja en kaipaa, sillä olen saanut jo parhaan mahdollisen lahjan, kun koulu on avattu ja sadat kongolaiset ja ugandalaiset nuoret saavat tulevaisuudessakin mahdollisuuden opiskella ammattiin. Suomessa minua odottaa työpaikka maahanmuuttajien valmistavan opetuksen opettajana, huone kimppakämpästä, ystävät ja perhe. Sen lisäksi kollegani Aija täällä, josta on tullut rakas ystävä, muuttaa helmikuussa samaan asuntoon jakamaan arkea ja uusia seikkailuja kanssani Suomessa.

Hyvää joulua ja nautinnollista uutta vuotta kaikille!

 

Sari Autti

Kirjoittaja on erityisopettaja, joka työskentelee Opettajat ilman rajoja -vapaaehtoisena Rwamwanjan pakolaisleirillä Ugandassa.