Toiminnallisessa demokratiatyöpajassa myös suomalainen on uuden oppimisen edessä

Mitkä asiat Suomessa liittyvät demokratiaan? Mitä demokratia vaatii toteutuakseen? Miten demokratiaa voi opettaa? Tässä blogitekstissä pohditaan näitä asioita ja annetaan vastauksia siihen, miksi demokratiakasvatukseen tarvitaan toiminnallisuutta, kokemuksia ja elämyksiä.

Suomalaisille demokratia on kuin ilma ympärillä, itsestäänselvyys. Jokainen meistä on syntynyt vapaaseen maahan ja kasvanut siihen. Demokratia yhdistyy tasa-arvon ihanteeseen ja kaikkien yhtenäiseen ihmisarvoon. Meillä presidentti pelaa pipolätkää tai tulee lenkkipolulla vastaan. Jokainen lapsi pääsee kouluun, tulipa hän millaisesta perheestä tahansa. Myös vaaleissa jokaisella on yksi ääni. Koska demokratia on meille niin selvää, tulee harvemmin mietittyä, mitä se oikeastaan tarkoittaa.

Demokratian perustana on usko siihen, että kansalaiset ovat itsenäisiä ja järkeviä. Heillä on kykyä keskustella, ottaa kantaa, tehdä päätöksiä ja toimia. ​Demokratia myös toimii sitä paremmin, mitä enemmän kansalaisilla on tietoa, mitä enemmän keskustellaan ja mitä enemmän kaikki haluavat vaikuttaa. Demokratia on siis eräänlainen ihanne ja unelma. Se on unelma vapaudesta ja yhdestä suuresta keskustelusta. Maahanmuuttajille tällainen saattaa olla utopiaa; moni tulee maista, joissa mielipidettä ei ole saanut ilmaista vapaasti. Pahimmillaan vääristä mielipiteistä on saanut maksaa hengellään. Sota on saattanut katkaista koulunkäynnin, jolloin tietoa, jonka päälle mielipiteitä rakentaa, ei ole saanut kerättyä. Erimieliset eivät ole kohdanneet.

Demokratia muodostuu sivistyksen prosessin kautta. Ensin ihminen oppii itsenäistä ajattelua. Hän voi kehittää itsessään luovuutta ja ongelmaratkaisukykyä. Myös eettinen harkinta kehittyy. Näin hänelle kehittyy avoimuus oppimiseen yleensä. Hän osaa etsiä tietoa ja heijastella omia kokemuksiaan siihen, mitä tietää. Hän oppii ottamaan huomioon erilaisia näkökulmia ja myös muovaamaan omaa ajatteluaan. Hän oppii tunnistamaan olleensa joskus väärässä ja korjaamaan ajatteluaan. Lopulta hän alkaa rakentaa kansalaisuutta itsessään. Siihen kuuluu yhdessä toimiminen ja vaikuttaminen. Hän ei enää seiso vain oman asiansa takana vaan hänessä herää halu toimia tärkeiksi pitämiensä asioiden puolesta. Demokratiassa kansalaiset toimivat yhdessä tehden yhteisestä todellisuudestaan kaikille parempaa paikkaa. Demokratia ei siis ole vain tietoa siitä, miten eduskunta toimii; se on syvempää ymmärrystä, taitoa keskustella, ottaa muita huomioon ja toimia.

Taitoja opitaan kokeilemalla ja tekemällä

Demokratiaa ei voi oppia tai opettaa vain kirjasta lukemalla tai luentoa kuuntelemalla. Usein taitoja oppii parhaiten kokeilemalla ja tekemällä. Meille itsestään selvät demokratian elementit kuten sanan- ja uskonnonvapaus, tasa-arvo ja vaikuttamismahdollisuudet täytyy siis tehdä konkreettisiksi kokemuksiksi. Tämä on otettava lähtökohdaksi, kun suunnitellaan demokratiakasvatusta. Tarvitaan tietoa, mutta ilman kokemusta se jää irralliseksi. Osallisuuden kieltä oppimassa -hankkeessa pyritään luomaan demokratiakokemuksia. Toiveena on herättää innostus ja elämys siitä, että minä voin ja minulla on oikeus vaikuttaa. Tämä saattaa lähteä hyvin pienestä. Kielen oppiminen on keskeistä, koska ilman kieltä ei voi keskustella ja saada yhteyttä muihin.

Suomalaisten on hyvä tiedostaa, että demokratia on unelma keskustelusta. Unelmat ovat harvoin täydellisiä juuri nyt. Ne ovat luonteeltaan vielä keskeneräisiä. Siksi niihin pitää kurottaa ja niiden eteen on tehtävä töitä. Keskusteluun on kutsuttava kaikki, myös vastasaapuneet. Kun maailma muuttuu, sen ongelmia ei voi ratkaista enää vanhalla tiedolla. Mikä toimi eilen, ei välttämättä toimi enää tänään. Siksi on oltava herkkyyttä oppia uutta. Toiminnallisessa demokratiatyöpajassa kohtaajia on kaksi. Myös suomalainen on uuden oppimisen edessä.

Lue lisää:

Niemelä, Seppo 2007. Demokratia ja oppiminen. Teoksessa Harju, Aaro (toim.): Kansalaistoimintaan kätketty aarre. Espoo: Sivistysliitto kansalaisfoorumi. 64 – 75.​

Vitikainen, Annamari 2018. Monikulttuurisuus ja yhdenvertaisuus – ristiriidoista eteenpäin? Teoksessa Häyry, Matti & Takala, Tuija & Ahola-Launonen, Johanna (toim.): Oikeudenmukaisuuden ongelma. 36 – 45. Helsinki: Gaudeamus.​