Pian päästään kouluun!

Viime päivinä on ihmisiä riittänyt Rwamwanjan Kirkon Ulkomaanavun toimiston ovella jonoksi saakka. Vihdoinkin on hakulomakkeet ammatilliseen koulutukseen saatu maailmalle ja innokkaita opiskelijoita on parveillut toimistomme edessä. Lomakkeita tulostettiin Kampalassa 600 kpl. Haastatteluihin tulemme kutsumaan 200 hakijaa. Heistä 120 valitaan opiskelemaan.

Ikäjakauma tässä ensimmäisessä haussa on 15-25 vuotta ja erityisen haavoittuvassa asemassa olevat nuoret tulevat saamaan etusijan. Kirkon Ulkomaanavun perustama ammatillinen koulu on lajinsa ensimmäinen ja toistaiseksi myös ainoa Rwamwanjan alueella. Opiskeluhalukkuutta on valtavasti ja alkava koulu on monelle nuorelle paljon toivottu valo tunnelin päässä. Tähän saakka suurimmalla osalla ei ole ollut juuri muuta tekemistä kuin istua ja odottaa jotain tapahtuvaksi. Kun elämässä ei ole sisältöä tai toivoa paremmasta, ei ole ihmeellistä, että moni nuorista kärsii masennuksesta. Monenlaisia asioita varmasti tulee myös pintaan, kun vihdoin pääsemme aloittamaan koulun opiskelijoiden kanssa, joista suurin osa kärsii raskaista traumoista. Opiskelutaidot ovat luultavasti myös hukassa ja asia, jota on syytä harjoitella.

Myös opettajien ja heidän avustajiensa rekrytointi on vihdoin saatu käyntiin. Odotamme pääsevämme lukemaan hakemuksia pikapuoliin. Opettajia tullaan palkkaamaan neljä, yksi jokaiselle opintolinjalle. Opintolinjat ovat moottoripyörän- ja polkupyörän korjaus, catering, maatalous- ja eläintenhoito sekä rakennusala. Jokaiselle opintolinjalle tullaan valitsemaan 30 opiskelijaa, siis yhteensä 120 alkuperäisen suunnitelman 200 opiskelijan sijaan. Saimme neuvoteltua aloitusmäärää hieman pienemmäksi, mikä oli meistä erittäin tarpeellista, kun tehdään asioita ensimmäistä kertaa uudessa koulussa normaalista poikkeavan opiskelija-aineksen kanssa.

Jokainen opettaja tulee saamaan työparikseen avustajan, jonka pääasiallinen tehtävä on opetuksen kääntäminen englannista paikallisille ja kongolaisten opiskelijoiden osaamille kielille. Koulussa käytettävien kielien kirjo tulee olemaan laaja. Avustajat tullaan palkkaamaan pakolaisten keskuudesta, joista useat ovat oppineet Ugandan paikalliset kielet nopeasti. Täytyy kyllä mainita, että olen saanut kunnian tavata fiksuja kongolaisia nuoria. Etenkin kielten oppiminen tuntuu olevan heille helppoa. Opettajien tehtävään vaaditaan paikallinen pätevyys, siis tutkinto Ugandasta. Opiskelijoista 70% tulee olemaan pakolaistaustaisia, 30% paikallista väestöä. Opiskelijavalinnassa tulemme kiinnittämään huomiota myös siihen, että tyttöjä ja poikia valitaan yhtä suuri määrä alkaviin opintoihin.

Uudessa koulussa tullaan puhumaan useita kieliä, kohtaamaan erilaisia kulttuureja sekä käsittelemään traumoja ja ihan varmasti myös oppimiseen liittyviä haasteita. Opiskelijoiden joukossa tulee todennäköisesti olemaan myös henkilöitä, jotka eivät osaa lukea tai kirjoittaa. Tästä syystä opetuksen tulee olla lähes täysin käytäntöön painottuvaa. Todistuksen saaminen koulutuksesta tulee vaatimaan näyttötutkinnon läpäisemistä.

Opiskelija-aines on kovin kirjavaa. Alkavasta koulutuksesta ovat kiinnostuneita sekä täysin kouluttamattomat että kotimaassaan yliopisto-opintoja suorittaneet nuoret. Muuta kouluttautumismahdollisuutta heille ei ole tällä hetkellä tarjolla. Rwamwanjassa kovin moni nuori nainen on perheensä yksinhuoltaja, mikä asettaa paineita myös päivähoidon järjestämiselle koulun puolesta.

Tulevat viikot tulevat olemaan kiireisiä henkilökunnan ja opiskelijoiden haastattelujen ja valintojen kanssa. Joulukuun alkupuolella pääsemme vihdoin aloittamaan henkilökunnan koulutuksen ja ennen joulua saamme myös opiskelijat koulun penkeille. Koulun aloittamisesta on puhuttu setlementissä jo viime keväästä saakka. Koulun oli tarkoitus alkaa jo aikaisemmin syksyllä mutta monenlaisista mutkista matkalla ja politikoinnista johtuen aloittaminen on viivästynyt. Nyt kuitenkin vihdoin ollaan lähtöruudussa. Kaksi kuukautta myöhässä – ei monessakaan mittapuussa maailman suurin murhe. Mutta pitkä aika sille, joka odottaa toivoa ja muutosta elämäänsä.

Aija Saari

Kirjoittaja on ammatillisen koulutuksen asiantuntija, joka työskentelee Opettajat ilman rajoja -vapaaehtoisena Rwamwanjan pakolaisleirillä Ugandassa.