Opettajankoulutus muutosten keskellä

 

Kun minut valittiin Opettajat ilman rajoja -vapaaehtoiseksi tänne Asmaraan, yksi minulle suunnitelluista tehtävistä oli työskentely Asmara Community College of Education -opettajankoulutusinstituutissa. Asmara Community College of Education on tarjonnut olemassa olonsa aikana monenlaista opettajankoulutusta, mutta käsittääkseni pääosa opiskelijoista on tullut kouluun lukioikäisinä. He ovat opiskelleet lukiokursseja ja tehneet niiden päätteeksi muutaman kuukauden mittaiset opettajaopinnot. Lukion jälkeen on seurannut kansalliset kokeet, joissa menestyminen ratkaisee millaisille aloille opiskelijat jatkossa sijoittuvat. Opettajaksi määrätään yleensä heidät, joiden koetulos ei ole erityisen hyvä, mutta kuitenkin riittävä. Opettajan ammatti ei ole ollut täällä kovin suosittu, ja opettajaksi päätyminen nähty epäonnistumisena. Asmara Community College of Educationissa vaikutti kuitenkin lukemani ja kuulemani perusteella oleva varsin opetusmyönteinen ilmapiiri, ja monet sen opettajista suhtautuivat vakavasti ja innoissaan opettamiseen ja opettajankoulutuksen kehittämiseen.

 

Kuvaa kampusalueelta. Kuvassa näkyvässä opetusresurssikeskuksessa on paljon erilaisia materiaaleja opetuksen tueksi – osa opettajaopiskelijoiden tekemiä.

 

Ennen saapumistani tänne maaliskuun alussa, oli opettajankoulutuksen rakenne muutettu kokonaan. Kuluvan vuoden alussa kampuksella aloitti juuri perustettu Asmara College of Education, ja vanha Community College päätettiin. Tämä on aiheuttanut jonkin verran hämmennystä ja sekaannusta kampuksella, eikä kukaan oikein tunnu tietävän mitä kampuksella tarkalleen tapahtuu kun vanhan ohjelman viimeiset opiskelijat valmistuvat. Yksi auki olevista asioista on se, miten alakoulunopettajien koulutus tullaan jatkossa hoitamaan. Tähän asti se on ollut Community Collegen tehtävä, kun taas uusi College of Education tarjoaa ainakin toistaiseksi ainoastaan keskikoulun ja lukion opettajien koulutusta. Kuulemma jonkinlainen alakoulun opettajien koulutusohjelma on ehkä joskus tulossa, mutta tarkempaa tietoa ei ole kukaan osannut vielä antaa.

 

Toimistorakennus, jossa sijaitsee opetushenkilöstön työtiloja. Myös meillä on pieni työhuone, jossa voimme tehdä töitä kampuksella käydessämme.

 

Uusi opettajankoulutusohjelma on jatko-opinto-ohjelma, joka on tarkoitettu jo kandidaateiksi valmistuneille henkilöille. Kandidaatin tutkinto heillä on luonnontieteistä, sosiaalistieteistä, kielistä tai matematiikasta, minkä jälkeen he tulevat vuodeksi Asmara College of Educationiin suorittamaan opettajan pedagogiset opinnot. Alla vapaasti käännettynä kurssit, joita opiskelijat käyvät syyslukukaudella:

  • Yleispedagogiikkaa (3op)
  • Koulutuksen historialliset, yhteiskunnalliset ja filosofiset perusteet (4 op)
  • Oppimispsykologia (3 op)
  • Lapsen kehityspsykologia (2 op)
  • Ryhmänhallinta (3 op)
  • Ainedidaktiikkaa (8 op)

 

Keväällä luvassa on mm. kolmen kuukauden opetusharjoittelu, ja opetuksen tutkimiseen liittyvä kurssi. Tavoitteena on tutkiva opettaja, joka pystyy kehittämään itseään uransa aikana. Pedagogisten opintojen rakenne kuulostaa minulle Helsingin yliopistossa opettajaksi opiskelleelle hyvin tutulta, kuin myös tavoite tuottaa itseään jatkuvasti kehittäviä Tutkivia opettajia.

 

Työhuoneemme kampuksella. Sisustus on askeettinen, mutta linnunlaulun täyttämä äänimaisema tuntuu ihanalta pitkän talven jälkeen.

 

 

Mitä minä sitten täällä teen? Tällä hetkellä autan Tohtori Ernestiä, kuten paikalliset häntä kutsuvat. Ernest on Kirkon ulkomaanavun palkkaama koulutusspesialisti, joka on saanut Collegelta tehtäväkseen käydä läpi uuden opettajankoulutusohjelman opetussuunnitelman ja tehdä ehdotuksia sen parantamiseksi. Toistaiseksi olemme hänen kanssaan yrittäneet kartoittaa koulun käytössä olevia materiaaleja ja miettiä, mitkä lisäresurssit olisivat tarpeen. Suurimmaksi osaksi työ on ollut tietokoneen ääressä istumista ja kurssisuunnitelmien kommentointia, sekä kampuksella käydessä opettajien ja muun henkilöstön kanssa juttelua.

 

Koska kampuksella ei ole internetyhteyttä, olen yleensä ottanut mukaan jotain kirjoitustehtäviä toimistolla tehtäviksi niiksi päiviksi, joina minulla ei ole ollut tapaamisia. Työhuoneessa istuminenkin on nimittäin hyödyllistä, yleensä aina joku samalla käytävällä työskentelevistä opettajista tulee juttelemaan. Suurimmaksi osaksi keskustelut koskevat sitä mitä olen pitänyt Asmarasta kaupunkina, tai paikallisesta säästä. Mutta yleensä joka keskustelusta oppii myös jotain uutta paikallisesta kulttuurista ja opettajankoulutuksesta, mikä sitten auttaa varsinaisissa työtehtävissäkin.