Suomessa opettajan arvostus on huippuluokkaa. Pohdimme, miten toimia Opettajat ilman rajoja -verkoston asiantuntijana kehittyvissä maissa, joissa asiat ovat toisin.
Helsingin yliopiston opettajankouluttaja KT, dosentti Hannele Cantell johdatteli meitä pohtimaan opettajan roolia ja asemaa meillä ja muualla. Suomessa opettajan arvostus on huippuluokkaa: me olemme akateemisesti koulutettuja ja arvostettuja, meillä on sekä yhteiskunnan että perheiden tuki ja luottamus.
Monessa kehittyvässä maassa opettaja on usein hiukan muita paremmin lukemaan oppinut, muutaman päivän opettajan koulutusta saanut ja heikosti palkattu. Tätä kautta arvostus on myös heikko.
Opettajat ilman rajoja lähettiläinä olemme haastavassa tilanteessa; miten suomalaisella opettajatietoisuudella voimme auttaa kehittämään kohdemaan pedagogiikkaa samalla kunnioittaen paikallista kulttuuria ja käytänteitä?
Cantellin sanoman ytimessä olivat oman itsensä arvostus, ammatillisuus, vertaistuki, toisen kunnioitus, ystävällisyys, sensitiivisyys, pienet teot ja askeleet. Ryhmässä pohdimme, että voimme omalla toiminnallamme vähintäänkiin näyttää miten me itse arvostamme opettajuutta ja työtämme sekä sitä kautta voimaannutamme ehkä kohdemaan kollegoita.
Samaa mieltä oli ehkä Tähtitorninmäen päivystävä lokki, joka hyvin itseään arvostaen halusi osallistua intensiiviseen keskusteluumme. Pesiään suojelevat pikkulinnut eivätkä muutkaan häiriötekijät horjuttaneet sen määrätietoista etenemistä.
