Ensimmäisen kahden viikon ihmettelyä Liberiassa

Kaksitoista vuotta sitten loppuneen, neljätoista vuotta kestäneen sisällissodan jäljet näkyvät edelleen täällä Liberian pääkaupungissa Monroviassa. Sodan takia yksi sukupolvi jäi kokonaan ilman koulua. Näiden ihmisten elämänhallinnan ja toimeentulon hankkimisen mahdollisuuksien parantaminen on suuri haaste. Paljon on jo kehitetty, mutta edessä on paljon tehtävää. Työskentelen seuraavan puolen vuoden ajan FAWE-organisaation (Forum for African Women educationalist) projektissa, jossa tavoitteena on kehittää naisten ammattilista koulutusta siten, että he saisivat edellytykset oman ja perheensä toimeentulon hankkimiseen.

On lämmintä ja kosteaa, vettä tulee välillä rankastikin, jolloin kadut ja tiet lainehtivat kuin joet, mutta välillä aurinkokin paistaa ja kadut kuivuvat nopeasti. Heinäkuu pitäisi olla sateisinta aikaa, sitä hieman jännityksellä odotan. Nyt ilmasta voisi suomalaisittain sanoa, että se kuin linnunmaitoa. Ilman ilmastointia lämpö ja kosteus tekevät sisätiloissa väsyttävän olon, mutta onneksi ilmasto pääsääntöisesti toimii. Atlantilta tuleva tuuli raikastaa ulkoilmaa.

Kaksitoista vuotta sitten loppuneen, neljätoista vuotta kestäneen sisällissodan jäljet näkyvät edelleen täällä Liberian pääkaupungissa Monroviassa. On paljon osittain raunioituneita taloja, mutta toki uudisrakennuksiakin. Uusia taloja ympäröivät vankat muurit ja portit, joiden sisäpuolella olevat vartijat tulevat avaamaan oveen kolkutettaessa tai auton tööttäyksellä.

Suuri osa ihmisistä näyttää elävän rauniotaloissa, joita on kohenneltu peltilevyin. Ruokaa laitetaan monin paikoin katujen varsilla avotulella, jonne keräännytään joukolla ruokailemaan. On supermarketteja, joista saa ostaa pääosin tuontitavaraa USA:n dollareilla. Hintataso on useimmissa tuotteissa korkeampi kuin Suomessa. Katujen varsilla on hedelmien myyjiä ja kojuja, joissa myydään tuotteita Liberian dollareilla, huomattavasti edullisempaan hintaan, mutta niiden hygieniataso arveluttaa.

Olen saanut jonkin verran tietoa Liberian yhteiskunnan tilanteesta. Slummialueita on ja paljon kouluttamattomia nuoria aikuisia, sillä sisällissodan takia yksi sukupolvi jäi kokonaan ilman koulua. Näiden ihmisten elämänhallinnan ja toimeentulon hankkimisen mahdollisuuksien parantaminen on suuri haaste.

Paljon on jo kehitetty, on esimerkiksi järjestetty ilman koulua jääneille nuorille ”pikaperuskouluja”, joissa kuuden vuoden opinnot on suoritettu kolmessa vuodessa. Kouluja on rakennettu, mutta infrastruktuuri on heikko, on pulaa opetusmateriaaleista ja opetuksen laatu vaihtelee. Päteviä opettajia ei ole riittävästi. Jopa on niin, että osa opettajista omaa kyllä hyvät puheenlahjat, mutta ei osaa itsekään lukea ja kirjoittaa. Jopa Liberian opetusministeriö kirjoittaa tiedotteessaan 25.6.2015, että opetusjärjestelmä täällä on ”big mess” ja on ottanut käyttöön iskulauseen ”From Mess to Best”.

Tulen ensi viikosta alkaen työskentelemään FAWE-organisaation (Forum for African Women educationalist) projektissa, jossa tavoitteena on kehittää naisten ammattilista koulutusta siten, että he saisivat edellytykset oman ja perheensä toimeentulon hankkimiseen. FAWE:n tuella on perustettu eri puolille Liberiaa äitikerhoja, joiden puitteissa naisten osaamista kehittävää toimintaa järjestetään. Näiden kerhojen pedagoginen kehittäminen tulee olemaan minun työkenttääni kuuden kuukauden vapaaehtoistyöjaksollani.

 

Pirkko Hatara

Kirjoittaja on ammatillisen koulutuksen asiantuntija, joka työskentelee Opettajat ilman rajoja -verkoston vapaaehtoisena koulutuksen asiantuntijana Liberiassa.