Sampo Olkinuora kertoo tulvien vaikutuksesta kambodzalaisten koululaisten elämään.

Ja hyvä tulva tuli. Ainakin nyt näyttää siltä. Sadekausi täällä Kambodzassa on
lopuillaan ja joet tulvivat sopivasti yli äyräittensä pelloille, joissa kalat nyt
uiskentelevat riisiviljelmien lomassa. Tällainen tulva saa paikallisten viljelijöiden suut
messingille. Pellot saavat lannoitetta joen lietteestä ja viljelijät lisätuloja ja proteiinia
ruokapöytäänsä kalastamalla viljelyksillään. Riisikin kasvaa kohisten. Vaan jos tulvaa
ei olisi tullutkaan, edessä olisi katastrofi kuivalla kaudella: viljelmät kuivuisivat, sato
jäisi niukaksi. Toisin sanoen tulva on elinehto.

Jos taasen tulva äityykin liian kovaksi, ovat seuraukset yleensä kauhistuttavat:
vesi vie mukanaan joenvarren asutukset, myllää pellot viljelyskelvottomiksi ja taudit
leviävät jätevesien mukana kulovalkean lailla. On siis kahdenlaisia tulvia: hyviä ja
pahoja. Pahassa tulvassa vettä tulee joko liikaa tai liian vähän. Pahaan tulvaan
varautuminen liittyy omiin työtehtäviini Education in Emergencies -neuvonantajana:
tulva kun voi keskeyttää koulunkäynnin ja jopa huuhtoa jopa koko oppilaitoksen
mennessään. Liian pieneksi jäänyt tulva taas voi aiheuttaa paikallisen nälänhädän ja
lapset joutuvat etsimään elantoa koulunkäynnin sijaan. On siis toivottava parasta,
mutta valmistauduttava myös pahimpaan.