Olen menossa kotimaahani, joten minun ei tarvitse suuremmin miettiä, miten

siellä selviän. Siinä mielessä voin luottaa omiin kykyihini, enkä jännitä

lähtöä.

Olen kuitenkin menossa itselleni vieraaseen organisaatioon ja on tärkeää

rakentaa luottamus siellä olevien ihmisten ja itseni välille. Heidän pitää

pystyä luottamaan minuun esimerkiksi siinä, että mahdolliset

kehitysehdotukseni ovat toteuttamisen arvoisia ja että niiden eteen

kannattaa tarvittaessa nähdä vaivaa, vaikka tuloksia ei olisikaan

välittömästi nähtävillä.

Pitää pystyä kommunikoimaan heidän kanssaan luottamusta herättävästi ja

osata lukea tilanteita milloin voi viestiä suoremmin ja milloin pitää

yrittää vaikuttaa epäsuoremmin. Suomessa on tavallaan helpompaa, koska

asioita, jopa kritiikkiä, voi ilmaista hyvin suoraan. Toisaalta, eihän

Suomessakaan kommentteja noteerata, jos niiden sanojaa ei arvosteta

riittävästi ja häneen luoteta

Suomen ja Nepalin välillä yksi eroavaisuus on, että Suomessa monet ihmiset

ovat enemmän itsenäisiä ja projektinhallintaorientoituneita. Nepalissa

asiat saattavat tapahtua hitaammin ja ihmiset eivät välttämättä ole yhtä

oma-aloitteisia automaattisesti. Nepalilainen yhteiskunta on vahvasti

hierarkkinen ja ihmiset saattavat jäädä odottamaan käskyjä ja päätöksiä

ylemmiltään. Jotta saa organisaatiossa asioita menemään läpi, on

saavutettava sellainen asema, että sinuun luotetaan.