Presenting the World Teacher Programme Coordinator: Kampalan kautta Länsi-Niilin alueelle kouluvierailuille

Opettajat ilman rajoja -vapaaehtoisjaksoni alkoi perehdytyksellä Kirkon Ulkomaanavun Ugandan maatoimistossa. Kampalan päämajassa Muyengan kaupunginosassa on koko ajan joku menossa eri puolille Ugandaa “kentälle” (to the field) tai tulossa kenttätoimistoista. Edessä on puolen vuoden rupeama, josta suuren osan vietän itsekin Länsi-Niilin alueella Pohjois-Ugandassa.

Aivan aluksi sain kattavan informaatiopakkauksen Kirkon Ulkomaanavun toiminnasta Ugandassa, World Teacher -ohjelmasta, SCORE (Sustainable Comprehensive Response to Education) -projektista, Ugandan koulutusjärjestelmästä sekä työhön ja vapaaehtoisuuteen liittyvistä käytännön asioista. Lyhenteet (mm. EIE, CCT, DEO, PTA, PTC, SMC, FEO, FO, CO, AA, DPE, CHS, CB, ECHO, UNCHR, BPRM) vilisivät ja paikallisesta englannin aksentista on vieläkin vaikea saada selvää.

FCA:n Kampalan päätoimisto sijaitsee Muyengan alueella Tank Hill-kukkulalla. UGACO:n maajohtaja arvostaa vehreyttä, minkä takia puutarha on viihtyisä kasveineen.

 

Kirkon Ulkomaanapu on vuonna 2018 valittu UNHCR:n paikalliseksi kumppaniksi pakolaisalueiden koulutuksen ja toimeentulon edistämisen saralla.  Järjestössä riittääkin runsaasti työtä näiden asioiden parissa pohjoisessa Bidibidissa ja esimerkiksi etelässä Rwamwanjan pakolaisalueella, jossa FCA  tekee pakolaisten ammatillista koulutusta ”FCA Collegessa” yhteistyössä Omnian kanssa. Maaliskuun lopussa olivat ensimmäiset valmistujaiset, jossa opiskelijat saivat suomalaisen ammattitutkinnon. Suuri joukko FCA:n työntekijöitä olikin paikalla, asiasta uutisoitiin Suomessa ja Ugandassa, ja toimiston WhatsApp-ryhmä kuhisi kuvia ja iloa tästä onnistumisesta. Vielä 7.4. asti ehtii hakea OIR-vapaaehtoiseksi tämän mallin dokumentointiin ja kehittämiseen, ks. https://www.opettajatilmanrajoja.fi/opettajat-maailmalla/paikkojen-kriteerit-ja-kuvaukset/opencall

Core Humanitarian standards ohjaa Kirkon Ulkomaanavun toimintaa. Taulu periaatteista löytyi tietenkin toimiston seinällä.

 

Minun päätehtäväni on toimia World Teacher -ohjelman vapaaehtoisena koordinaattorina. World Teacher -ohjelmassa parikymmentä lyhytaikaista OIR -vapaaehtoista matkustaa Ugandaan kahdeksi viikoksi työskentelemään kuuden SCORE -projektin koulun kanssa. Ohjelma sijoittuu heinäkuulle 2019. SCORE-projektiin on valittu seitsemän oppimistuloksissa huonoimmin menestyvää districtiä, joista on valittu vielä huonoimmin menestyvät 140 koulua. Tällä hetkellä Ugandassa olevat kaksi muuta OIR-vapaaehtoista työskentelevät SCORE-projektissa kiertäen kouluttamassa näiden koulujen opettajia. World Teacher -ohjelma toteutetaan samoissa kouluissa, mutta sen menetelmä on erilainen intensiivisen kahden viikon jakson, parityöskentelyn ja koulujen välisen yhteistyön (mm. critical friendship) myötä.

Minun tehtäväni on  varmistaa, että kaikki tämän vuoden World Teacher- mallista, ohjelmasta, majoituksista, logistiikasta ja kuljetuksista sidosryhmien (koulut, paikallishallinto, opettajankoulutuslaitos, UNICEF, UNHCR, Ministry of Education) kanssa tehtävään yhteistyöhön lähtien on hoidossa. Vierailen kouluissa seuraamassa opetusta ja luon opettajien toiveiden pohjalta yhdessä World Teacher -vapaaehtoisten kanssa ohjelman pedagogisen sisällön. Kesäkuun alussa pääsen tätä varten EIE (Education in Emergencies), mikä on hurjan mielenkiintoista, ja mahdollisesti osallistumaan myös muuhun FCA:n työhön.

 

Keskiviikkona kohti pohjoista Aruaa, where I will be based

Viikon Kampala-perehdytyksen jälkeen suuntasin oman kuljettajan matkassa kohti Aruaa, jossa tulen asumaan. Turvallisuusmääräysten mukaisesti kuljemme matkat autolla kuljettajan kera. Näin käsittääkseni toimitaan Ugandassa muutenkin, ainakin jos on kyseessä ulkomainen työntekijä, expatti eli muzungu tai arualaisittain mundo. Kahdeksan tunnin matkalla näin Ugandan maaseutua, pikkukyliä, peltoja, puita, kukkuloita, paikallisen limukioskin, hieman Murchinson Parkin luonnonpuistoa, Niilin, ainakin kolme erilaista apinaa, jonkinlaisia antilooppeja ja villisian. Kevätsateet ovat hieman myöhässä, joten luonto on tällä hetkellä kuivahkoa. Silti maisemat olivat valtavan kauniita, erityisesti Niilin ylitysten kohdalla.

 

Maisemaa matkalta ennen Murchinson Falls Parkia. Kasvusto on hieman kuivaa, sillä kevätsateet ovat myöhässä.

 

Arua on Pohjois-Ugandassa lähellä Kobokon ja Yumben alueita, joiden koulujen ja paikallishallinnon kanssa teen yhteistyötä World Teacher -ohjelman puitteissa. Ugandan suurin pakolaisalue Bidibidi sijaitsee myös Yumbessa, joka on parin tunnin ajomatkan päässä Aruasta.

Pohjois-Niilin alueen keskus ja noin 60 000 asukkaan Arua on kaupunki, josta löytyy kaikki tarpeellinen: pankki, posti, ruokakauppoja ja muita sekalaisia kauppoja, kangasmarkkinat, useita toreja, uima-allas, golf-kenttä, muutama kiva ravintola sekä valtava määrä muita kansainvälisiä (UNHCR, World Vision, Save the Childre, Plan jne) ja paikallisia kansalaisjärjestöjä. Harrastaa voi ainakin pomppivaa aerobiccia ja tennistä. Ihmiset kulkevat kadulla värikkäissä vaatteissaan ja boda-boda-skoottereiden kyydissä (1000 UGX per lyhyt matka).

FCA:n Aruan kenttätoimistolla, jossa ehdin viettää vasta yhden päivän ennen viikonloppua ja ensimmäistä kenttävierailuani, työskentelee viisi paikallista työntekijää sekä me OIR-vapaaehtoiset.

 

Suosituin kulkuneuvo on boda-moottoripyörätaksi, jonka kyydissä pääsee nopeasti ja halvasti paikasta toiseen. Aruan liikenne on rauhallista, katukuvassa näkyy paljon kävelijöitä ja pyöräilijöitä. Kuvassa Idi Aminin kadun kauppiaita.

 

Perjantaina kentälle Kobokoon

Heti perjantaina suuntasin Kobokoon vierailemaan kolmessa World Teacher -yhteistyökoulussa sekä opetusviraston paikallisessa toimistossa (District Education Office). Kierrän aluksi kaikki koulut ja vietän tämän jälkeen kokonaiset follow-up- ja suunnittelupäivät jokaisessa koulussa. Onneksi mukanani oli FCA:n Kobokon Field Education Coordinator Moses, sillä hänen yhteenvetonsa ja kysymyksenä auttoivat minua ymmärtämään paikallisten opettajien puheita ja haasteita sekä omaa rooliani tässä kaikessa.

 

Kuvassa Alipin koulun rehtorin ja vararehtori sekä reipas Kobokon alueen FCA:n field education coordinator Moses. Rehtori on pari kuukautta sitten siirtynyt Alipiin toisesta koulusta.

 

Paikallisiin tapoihin kuuluu, että aina uuden ihmisen saapuessa hänen täytyy käydä esittäytymässä, ja sen jälkeen voidaan mennä itse asiaan. Paljon koulujen haasteista tuli minulle tutuksi kuitenkin jo ensimmäisillä lyhyillä vierailuilla. Vaikka olin kuullut asioista aiemmin, antaa läsnäolo ja vuorovaikutus paikan päällä kaikesta paljon syvemmän kuvan. Kouluissa on noin 1000 oppilasta ja vain reilu kymmenen opettajaa, mikä on käsittämättömän vähän. Vaikka kouluihin on saatu enemmän oppilaita, ei opettajia anneta kouluihin tarpeeksi.

Metinon koulussa oli käynnissä usean koulun yhteinen urheilupäivä, joten lapset olivat kentällä turnajaisissa. Koulu vilisi ihmisiä ja opettajia, ja heillä näytti olevan innostunut tunnelma päällä.

 

Meidän World Teacher -projektimme tarkoitus on tukea opettajia niin sanottujen soft skillsien kanssa eli pedagogisella saralla (active learning methods, inclusive pedagogy, classroom management, developing learning aids, positive discipline, children’s rights), mutta toivottavasti rakenteellisiin ongelmiin voisi edes vähän vaikuttaa