World Teacher Ghana -projektin vapaaehtoiset ovat palanneet kotiin – Matkan jälkeen…

World Teacher Ghana 2017 -projektin vapaaehtoiset ovat palanneet takaisin Suomeen monta kokemusta rikkaampana

Matkalaukut on purettu ja pyykit pesty. Takana on kahden viikon intensiivinen tutustuminen ghanalaiseen koulunkäyntiin ja elämänmenoon. Valokuvia tietokoneelle tallentaessa alkaa hahmottua jonkinlainen kokonaiskuva ja se, kuinka paljon uusia ihmisiä, paikkoja ja tapahtumia noihin viikkoihin onkaan mahtunut.

Nyt muutama päivä reissun jälkeen suurimpana elämyksenä mielessäni on pikkukylän yläkoulu, jonka arkista työskentelyä pääsin seuraamaan. Vaikka puitteet olivat varsin vaatimattomat, oppilaat tulivat mielellään kouluun ja viihtyivät siellä.  Koulun pihalla viihtyivät myös kanat ja vuohet, joita saattoi välillä eksyä luokkahuoneisiinkin. Opettajat olivat ammattitaitoisia ja halukkaita kehittämään omaa opetustaan oppilaslähtöisemmäksi. Ja sen vuoksihan meidän suomalais-hollantilainen vapaaehtoisryhmämme paikalla olikin.

Työskentelimme seuraamalla opetusta ja antamalla palautetta, keskustelemalla opettajien kanssa erilaisista työtavoista sekä myös pitämällä joitakin oppitunteja ghanalaisen opettajaparin kanssa. Yllättävää oli, kuinka hienosti oma opettajaparini hallitsi oppilaslähtöisen pedagogiikan: murtolukuja opettaessaan hän pilkkoi sokeriruokoa ja eri hedelmiä; lukujen vertailun hän aloitti vertailemalla ensin kahta eri kokoista oppilasta ja eri kokoisia palloja, vasta sen jälkeen siirryttiin numeroihin; Ghanan väestödiagrammeja katsottiin pahvitauluilta ja tehtiin ryhmätöinä luokan oppilaista oma väestödiagrammi millimetripaperille; laskuja laskettiin taululle niin, että jokainen kävi hakemassa itselleen opettajanpöydältä tehtäväkortin. Tällaista toiminnallisuutta ja havainnollistamista ei kovin usein näe Suomessakaan! Hyvä opetus ei ole kiinni välineistä ja ulkoisista puitteista.

Koulukokemus on varmasti sellainen, jonka tulen muistamaan aina ja josta kerron mielelläni myös Suomessa kollegoille ja oppilaille. Muistan myös ghanalaisten ihmisten lämmön ja ystävällisyyden sekä hiekkateiden kuopat ja kuuman kosteuden, kun koulupäivien jälkeen matkasimme hotellille pikkuautolla, jonka kuljettaja soitti ghanalaista räppiä ja gospelia niin, että sademetsän pusikot raikuivat.

Päivi