Uutta vanhempainiltakulttuuria luomassa – Virpin terveiset Kambodzan Battambangista

Virpi on Opettajat ilman rajoja -vapaaehtoisena parhaillaan Kambodzan Battambangissa

Marraskuun lopulla järjestettiin ensimmäinen vanhempainilta Battambangissa Anglonvillen koulussa. Julkisten koulujen haasteena on, että vanhemmat eivät ymmärrä, miksi lasten kouluttautuminen on tärkeää.

Perheiden suhde kouluun on etäinen, tai sitä ei ole ollenkaan. Monet koululaiset asuvat muiden sukulaisten kuin omien vanhempiensa luona, koska Battambang on lähellä Thaimaan rajaa, ja vanhemmat ovat usein töissä siellä. Kyse on selvästä elintasorajasta. Palkat Thaimaan puolella ovat huomattavasti korkeammat kuin Kambodzassa.

Kouluissa on havahduttu siihen, että koulun keskeyttäjiä on paljon, ja jos lasten huoltajat eivät näe koulutuksen merkitystä, on helppo käskeä nuori riisipellolle tai muuhun työhön sen sijaan, että tämä menisi kouluun. Nuorella itsellään ei tässä kulttuurissa ole sanan valtaa. Jos vanhempi käskee, niin käskyä totellaan. 

Näin ollen päätimme, että jotakin on tehtävä.

Kuvissa tunnelmia koulun ensimmäisestä vanhempainillasta

Ensimmäinen vanhemmille suunnattu tilaisuus pidettiin viime viikolla. Käytän tässä sanaa vanhempainilta, vaikka tilaisuus oli iltapäivällä klo 14. Paikalle tuli noin 20 huoltajaa. Jännitimme etukäteen tulisiko paikalle ketään, koska kyse oli jostain vanhemmille uudesta. Olimme siis tyytyväisiä osallistujamäärään. Illalla tilaisuuksia ei voi pitää, koska on täysin pimeää. Katuvaloja ei laitakaupungilla ole, ja kaikilla ei todellakaan ole sähköjä, joten nukkumaan käydään ajoissa. Ei silloin liikuta ulkona. Koulukin alkaa aamulla jo klo 7. Iso osa paikalla olleista oli isovanhempia, koska heidän kanssaan nuoret elävät. Osa nuorista ei ole nähnyt omia vanhempiaan vuosiin.

Aluksi rehtori toivotti huoltajat tervetulleeksi, ja itsekin sanoin muutaman sanan. Tämän jälkeen huoltajilla oli tilaisuus kysellä. Muutamat vanhemmista uskaltautuivat kysymään heitä askarruttaneita asioita.

Tämän jälkeen opinto-ohjaajat pyysivät osallistujia kirjoittamaan tarralapuille ideoita, jolla he pystyvät tukemaan nuoriaan. Osa huoltajista ei osaa kirjoittaa, joten opot auttoivat heitä saamaan viestinsä perille. Luku- ja kirjoitustaito ei ole täällä itsestäänselvyys. Jokainen idea käytiin läpi ja sai ansaitsemansa huomion. Jokainen idea oli tärkeä.

Tilaisuus oli kovin onnistunut, ja siitä jäi positiivinen kuva. Osallistujat lähtivät kotiin hymy huulilla. Toivottavasti tämä on alku uudenlaiselle kulttuurille, ja tulevaisuudessa yhä useampi nuori saisi mahdollisuuden käydä koulunsa loppuun.

 

Terveisin Virpi