Globaalien humanitaaristen kriisien keskellä yhä useamman lapsen ja nuoren on vaikeampi saada laadukasta ja turvallista koulutusta. Erilaiset konfliktit ja ilmastonmuutoksesta johtuvat sään ääri-ilmiöt, mutta myös koulutukseen käytetyt alimitoitetut resurssit vaarantavat miljoonien koulunkäynnin. (Education Cannot Wait, 2025)
Koulutuksen osuus kaikesta humanitaarisesta rahoituksesta on pitkään ollut alhaisella tasolla, ja vuonna 2025 tehdyt rahoitusleikkaukset kehitysyhteistyöhön olivat suurempia koulutukseen kuin muille kehitysavun sektoreille (Geneva Global Hub for Education ym., 2025). Suurin vaikutus oli Yhdysvaltain hallituksen tekemillä USAID-rahoitusleikkauksilla, sillä Yhdysvallat on ollut suurin koulutukseen liittyvän kehitysyhteistyön rahoittaja (Walls ym., 2025).
Koulutuksen kriisi Kalobeyeissa
Kalobeyein pakolaisasutuskeskuksessa Luoteis-Keniassa koululaisten ja opettajien arki on muuttunut huomattavasti Yhdysvaltain hallituksen vuonna 2025 tekemien kehitysavun rahoitusleikkausten seurauksena. Suurin osa koulutetuista opettajista on irtisanottu, luokkakoot ovat kasvaneet kohtuuttoman suuriksi, oppilaiden psykososiaalista ja erityisopetuksen tukea on vähennetty sekä uusien koulurakennusten rakennustyöt on keskeytetty. Samanaikaisesti pakolaisten kaikkia palveluita Kalobeyiessa on supistettu, mikä on aiheuttanut pakolaisasutuskeskuksessa yhä pahenevan humanitaarisen kriisin. Pulaa on puhtaasta vedestä, ruuasta ja toimeentulosta. (Nakuwa, 2026)
Yhdysvaltain ulkoministeriön väestö-, pakolais- ja siirtolaisuusviraston tuella Kirkon Ulkomaanapu tarjosi Kalobeyeissa koulutusta, turvallisia oppimistiloja, koulutarvikkeita, mielenterveyden tukea ja hygieniatarvikkeita pakolaisasutuksen lapsille ja nuorille. Rahoitusleikkausten seurauksena koulutushankkeet piti lopettaa ja paikalliset opettajat ja oppilaat jäivät selviämään haastavissa olosuhteissa huomattavasti pienemmillä resursseilla. (Kirkon Ulkomaanapu, 2025)
Koulutuksen elintärkeä merkitys
Kalobeyein pakolaisasutuskeskus perustettiin vuonna 2016 osaksi Kakuman pakolaisleiriä tukemaan pakolaisten omavaraisuutta ja integroitumista paikalliseen yhteisöön, sillä useimmat pakolaisista asuvat leireillä useita vuosia. Kakumassa keskimääräinen asumisaika on 17 vuotta. (UNHCR, 2026) Yli puolet Kalobeyein asukkaista on alle 18-vuotiaita, joista valtaosa on 5-11-vuotiaita (UNCHR, 2025). Koska pakolaiset asuvat pakolaisasutuksessa pitkään, laadukkaan koulutuksen tarjoaminen on avainasemassa lasten ja nuorten hyvän elämän ja tulevaisuuden rakentamisessa sekä integroitumisessa kenialaiseen yhteiskuntaan.
Positiivisen psykologian ryhmäohjauksissa Kalobeyein nuorten toiveet ja haaveet muodostuvat voimavaroiksi.
Kuva: Björn Udd, Kirkon Ulkomaanapu, 2025.
KUA:n paikallinen työntekijä Richard Tsalwa kertoo, miten pakolaisasutuskeskuksessa annettu koulutus poikkeaa tavanomaisesta koulutuksesta. Puhutaan Education in Emergencies and Protracted crises -työstä, jolla tarkoitetaan laadukkaiden oppimismahdollisuuksien turvaamista kriisitilanteissa ja pitkittyneissä kriiseissä. Kriisitilanteissa koulutuksella on oppimisen lisäksi elämää pelastava ja säilyttävä merkitys. Koulutus merkitsee pääsyä elintärkeisiin palveluihin, kuten vesi, ruoka ja terveydenhuolto sekä tarjoaa myös turvaa. (Geneva Global Hub for Education ym., 2025) “Lasten paikka on koulussa, sillä yhteisöissä on paljon ongelmia, jotka vaikuttavat heihin. Lapset ovat turvassa silloin, kun he ovat koulussa”, Richard kertoo.
Opettajat ilman rajoja -vapaaehtoisena Kalobeyeissa syksyllä 2025 toiminut opettaja Carin Holmroos on nähnyt, miten suuri merkitys koulutuksella on pakolaisasutuskeskuksen lapsille ja nuorille. Merkityksellisen tekemisen, tuttujen ja turvallisten aikuisten lisäksi koulu tarjoaa lapsille joka päivä kouluruuan, joka on monelle päivän ainut ruoka. Tämä on Carinin mukaan konkreettinen osoitus siitä, miten koulutuksella pakolaisasutuskeskuksessa on lapsille elämää pelastava merkitys.
Paikallinen erityisopettaja Valentine Moige kertoo nähneensä omassa työssään, miten koulutuksen avulla pakolaislapset ja -nuoret ovat saaneet taas elämänsä raiteilleen. Hänen mukaansa koulussa on mahdollisuus kokea ainakin jossain määrin normaalia elämää, jossa on rutiineja ja merkityksellisyyttä. “Vaikka heidän elämänsä ei ehkä muotoudu sellaiseksi kuin he olivat alun perin toivoneet, koulutus auttaa heitä löytämään jälleen turvallisuuden tunteen, näkemään mahdollisuutensa kasvaa ja uskoa siihen, että he voivat saavuttaa oman potentiaalinsa.” Valentine kertoo.
Koulutustyön haasteet pakolaisasutuksessa
Koulutustyö pakolaisasutuskeskuksessa ei kuitenkaan ole helppoa. Työtä tehdään haastavissa olosuhteissa, mikä ei mahdollista laadukkaan koulutuksen toteutumista. Richard Tsalwa kertoo, miten Kalobeyein kouluissa on huutava pula muun muassa luokkahuoneista, koulutetuista opettajista sekä oppimateriaaleista. Koulut ja luokkahuoneet ovat ääriään myöten täynnä oppijoita, joiden määrä pakolaisasutuksen kouluissa kasvaa koko ajan. Alueen koulut ovat suuria, noin 5000-7800 oppilaan kouluja. Oppilaiden määrä yhtä opettajaa kohti on valtava; yhdessä oppilasryhmässä voi olla jopa 150-200 oppilasta.
Yhdysvaltain rahoituksen avulla ja KUA:n tuella haastaviin olosuhteisiin oli voitu tuoda lievennystä ja tehdä parannuksia, jotka nostivat opetuksen tasoa ja tukivat oppilaiden oppimista. Kouluihin oli voitu palkata koulutettuja kenialaisia opettajia ja psykososiaalisen tuen ohjaajia, tukea erityisoppilaita, tyttöjen koulunkäyntiä, rakentaa uusia koulurakennuksia sekä hankkia opetusmateriaaleja. Rahoitusleikkausten seurauksena kaikki nämä opetuksen ja oppimisen tuen parannustoimet on jouduttu joko lakkauttamaan tai niihin on tehty radikaaleja supistuksia.
Rahoitusleikkausten vakavat seuraukset
Rahoitusleikkauksilla on ollut vakavat ja laaja-alaiset seuraukset Kalobeyeissa. Ne ovat koskettaneet 36 000 oppilaan opetusta ja oppimista. Leikkausten seurauksena luokkakokoja on jouduttu kasvattamaan suhteettoman suuriksi, uusien koulurakennusten rakennustyöt on jouduttu keskeyttämään ja miltei kaikki koulutetut opettajat ja psykososiaalisen tuen ohjaajat on jouduttu irtisanomaan. Opettajien irtisanomiset ovat heikentäneet opetuksen laatua sekä kasvattaneet rehtorien ja opettajien työtaakkaa. Samalla oppilaiden oppiminen on vaikeutunut, sillä yksittäisen oppilaan tukeminen ja ylipäänsä oppimisympäristö on haastava 150-200 oppilaan ryhmissä.
Leikkaukset ovat eriarvoistaneet pakolaislasten ja -nuorten oikeutta laadukkaaseen koulutukseen, mutta myös heikentäneet entisestään tyttöjen ja erityisoppilaiden asemaa. Kaikki haastateltavat kertovat, miten tytöt ja erityisoppilaat ovat erityisen haavoittuvassa asemassa pakolaisleirillä. He kärsivät intersektionaalisesta syrjinnästä, minkä seurauksena he todennäköisemmin keskeyttävät opintonsa. Yhdysvaltojen rahoituksen avulla tyttöjä oli pystytty voimakkaasti tukemaan esimerkiksi psykososiaalisen tuen keinoin sekä jakamalla heille hygieniatarvikkeita. Erityisoppilaita oli tuettu investoimalla erilaisiin apuvälineisiin, palkkaamalla erityisopettajia sekä kouluttamalla opettajia.
Rahoitusleikkausten seurauksena lähes kaikki tyttöjen ja erityisoppilaiden tuen keinot on jouduttu lopettamaan. Tämä on haastateltavien mukaan näkynyt tyttöjen ja erityisoppilaiden kohtaamien haasteiden syvenemisenä ja intersektionaalisen syrjinnän lisääntymisenä. Leikkaukset ovat esimerkiksi lisänneet koulupudokkuutta ja tyttöjen kohtaamaa sukupuolittunutta väkivaltaa.
Psykososiaalinen tuki vahvistaa psyykkistä ja sosiaalista selviytymistä kriiseissä. Haasteiden keskellä, Kalobeyein nuoria eteenpäin elämässä vievät merkityksellisyyden löytäminen, uudet tavoitteet ja arjenhallinta.
Kuva: Björn Udd, Kirkon Ulkomaanapu, 2025.
Toivo: Miten tästä eteenpäin?
Muuttunut rahoitustilanne pakottaa kansalaisjärjestöt, valtiot ja muut alan toimijat miettimään uusia keinoja vastata pakolaisten tarpeisiin. Myös haastateltavat näkevät, että muuttuneessa rahoitustilanteessa tarvitaan monipuolisia keinoja laadukkaan koulutuksen turvaamiseksi pakolaislapsille ja -nuorille, mutta ennen kaikkea tarvitaan lisää rahoitusta.
Richard Tsalwa toivoo Kenian valtiolta suurempaa investointia pakolaisten koulutuksen järjestämiseen ja rahoitukseen. Nyt UNHCR vastaa kumppanijärjestöjen kanssa pakolaisten opetuksen järjestämisestä ja rahoittamisesta pakolaisleireillä ja -asutuskeskuksissa (UNHCR, 2025). Vaikka pakolaiskoulut on integroitu osaksi Kenian koulujärjestelmää, vallitsee Keniassa todellisuudessa kahden koulujärjestelmän systeemi, erityisesti mitä tulee koulutuksen laatuun (Bellino & Dryden-Peterson, 2019). On järjestöjen rahoituksen varassa toimivia aliresurssoituja pakolaiskouluja, ja toisaalta julkisia ja yksityisiä kouluja, joissa opetus on monella tapaa laadukkaampaa. Richard esittääkin, että pakolaiskoulut otettaisiin osaksi virallista kenialaista koulujärjestelmää, minkä seurauksena ne mahdollisesti saisivat lisää rahoitusta, koulutettuja opettajia ja muita resursseja.
Haastateltavat näkevät opettajien jaksamisen tuen, täydennyskoulutuksen sekä teknologian käytön opetuksessa osana ratkaisua. Myös lobbaustyö koulutuksen puolesta on olennaisen tärkeää, jotta rahoituksesta päättävät tahot ymmärtävät paremmin koulutuksen elintärkeän merkityksen pakolaislapsille ja -nuorille. “Pakolaiset tietävät, että koulutus voi muuttaa elämän, mutta vain koulutuksen avulla on mahdollista päästä pois pakolaisleiriltä”, Richard toteaa.
Päivi Lavonen
Kirjoittaja on opettaja ja globaalin kehitystutkimuksen opiskelija Helsingin yliopistossa. Päivi työskenteli Opettajat ilman rajoja -verkostossa harjoittelijana marras-tammikuussa 2025-2026.
