Koulutusvienti on parasta kehitysapua – World Teacher Ghana -blogisarjan osa 6

Päivät kuluvat trooppisen helteen painamina. Koska viikonloppuna on nollakeli ja loska vastassa, olemme päättäneet nauttia tästä täysin siemauksin. Hikinen kuumuus alkaa heti aamusta.

Sokode Junior High School on kaupungin ulkopuolella maaseudulla sijaitseva yläkoulu. Siinä on kolme luokkahuonetta 159 oppilaalle, eli yli 50 oppilasta kussakin luokassa. Lapset tulevat kouluun jopa useiden kilometrien päästä jalan tai pyörällä. Koulu ei ole ilmainen, vaan lukuvuosimaksu on 50 cediä. Koululounaskaan ei ole ilmainen. Kylän naiset tulevat laittamaan ruokaa katokseen, josta he myyvät lapsille keitettyä maniokkia tai riisiä ja vihanneksia. On tavallista, etta lapset menevät koulun jälkeen työhön maatiloille tai katukauppaan ansaitakseen rahaa lukuvuosimaksuun ja seuraavan päivän ruokaan.  Yläkouluikäiset lapset elättävät itse itsensä käydäkseen koulua.

Koulukirjoja on vain muutama luokkaa kohden, joten yhtä kirjaa tutkii viiden tai kuuden oppilaan pienryhmä. Aktiivisen oppimisen mukaisiin pienryhmiin jakautuminen tapahtuu nopeasti. Kirjoihin ei tehdä merkintöjä, vaikka vanha pulpettikalusto onkin saanut töhryjä osakseen. Kirjojen tavoin vihkot kerätään tunnin loputtua pinoihin. Siinäpä koulutarvikkeet ovatkin. Edes lyijykyniä ja kumeja ei ole, vain halvat kuulakärkikynät. Värikyniä tai askarteluvälineitä ei liene koskaan ollut. Vanhan koulujärjestelmän mukainen luennointi on vielä voimissaan. Tunneilla kirjoitetaan paljon, vaikka monien englannin kielen taito on vielä repaleinen.

Voltan alueen perinteinen heimokieli on ewe, yksi noin 40 ghanalaisesta kielestä. Voltalaiset arvostavat omaa kieltään ja puhuvat sitä aina kun mahdollista. He näyttävät hyväksyvän englannin kielen toiseksi kielekseen. Kaikki koulunkäynti tapahtuu englanniksi, ja koulukirjatkin ovat englanniksi. Sekä opettajat, että oppijat puhuvat eweä äidinkielenään, mutta oppitunneilla englantia. Eweä ei käytetä opetuksessa muulloin kuin äidinkielen tunneilla. Koska ghanalaiset arvostavat omia heimokieliään, siinä piilee mahdollisuus nostaa omanarvontuntoa niin että koulutuksen tason noustessa ghanalaiset pystyvät kehittämään maataan.

Kaikille ilmaiseen ja tasa-arvoiseen koulutusjärjestelmään on vielä matkaa. Koulutusvienti on parasta kehitysapua.

Airi