Opettajat ilman rajoja -verkoston vapaaehtoistehtävät tarjoavat mahdollisuuden käyttää omaa pedagogista osaamista globaalin koulutuksen hyväksi. Carin Holmroos, kokenut opetusalan ammattilainen, vietti kolme kuukautta Kakuman pakolaisasutusalueella Keniassa. Tehtävässä hän oivalsi, että pienilläkin koulutusteoilla voi olla kauaskantoinen vaikutus oppilaisiin, yhteisöihin – ja vapaehtoistehtävällä on kauaskantoinen vaikutus omaan ammatilliseen kasvuun.

Ajatus Opettajat ilman rajoja -verkoston vapaaehtoistyöstä oli kytenyt mielessäni jo tovin. Toisen tutkintoni valmistuttua ja yhden ulkomaan työvuoden jälkeen päätin, että nyt on oikea hetki – kaikin puolin täydellistä aikaa tuskin koskaan tulee.

Halusin tehdä jotain merkityksellistä globaalin oppimisen kriisin keskellä, kehitysyhteistyöleikkausten jälkimainingeissa. Vaikka olin seurannut OIR-verkostoa jo pitkään ja keskustellut aiempien vapaaehtoisten kanssa, en osannut odottaa, miten antoisa ja ikimuistoinen kokemus juuri päättynyt kolmen kuukauden vapaaehtoisjaksoni Kakumassa, Keniassa, lopulta olisi. 

Uusia näkökulmia koulutuksissa 

Vapaaehtoisjaksoni oli täynnä vaihtelua ja oivalluksia – lähes jokainen päivä toi tullessaan jotain uutta. En työskennellyt minkään yksittäisen projektin alla, vaan sain muokata tehtäviäni omien vahvuuksieni sekä kentällä havaitsemieni tarpeiden mukaan.

Miehet seisovat jonossa luokkahuoneessa, ja kirjoittavat toistensa selkään kiinityille lapuille.

Opettajien koulutusta toiminnallisista työtavoista (2025). Kuva: Carin Holmroos

Yhdessä Kirkon ulkomaanavun Kenian maatoimiston kollegojeni kanssa koulutimme opettajia toiminnallisista työtavoista, monikielisten luokkien ja oppilaiden tukemisesta sekä luku- ja laskutaitojen perusteiden opettamisesta. Myös etänä aloitettu digipedagogiikan projekti heräsi henkiin, kun veimme sen käytäntöön Kirkon Ulkomaanavun tukemissa kouluissa, joissa vastaanotto oli innostunut ja lämmin. Koulutuksiimme osallistui yhteensä yli 120 opettajaa, ICT-kerhon vetäjää ja rehtoria; monet heistä itsekin pakolaistaustaisia ja ilman muodollista opettajankoulutusta. Heidän kauttaan koulutustemme vaikutus ulottui tuhansien oppilaiden arkeen. Koulutukset olivat täynnä energiaa, naurua ja aitoa yhdessä oppimisen iloa. Parasta oli nähdä, miten osallistujat heittäytyivät harjoituksiin uteliaasti ja rohkeasti. 

Opettajakoulutusten ohella pääsin kehittämään myös ei-muodollista koulutusta Kalobeyein vastaanottokeskuksessa, jossa englannin ja matematiikan tunneilla vahvistetaan pakolaislasten ja -nuorten perustaitoja ennen siirtymistä viralliseen koulutusjärjestelmään. Laadin keskukseen räätälöidyn peruslukutaidon ja -laskutaidon viitekehyksen, jota käytetään opetuksen suunnittelussa ja toteutuksessa. Oli erityisen palkitsevaa huomata seurantakäynnillä, miten viitekehyksen ja koulutusten opit näkyivät jo luokissa, esimerkiksi visuaalisten apuvälineiden ja pantomiimien avulla. Meille tutut, oppilaskeskeiset työtavat ovat monissa maissa vielä vieraita, ja juuri niiden juurruttaminen on yksi OIR-vapaaehtoistyön hienoimmista ja konkreettisimmista puolista. 

Yhteisön voima ja arjen elämykset 

Kakumassa, yli 300 000 pakolaisen asuinalueella, humanitaarinen työ synnyttää ainutlaatuisen yhteisöllisyyden. Eri kansalaisjärjestöt toimivat kuin pieni perhe: ei kilpailla keskenään, vaan yhdistetään voimat paremman huomisen puolesta. Pakolaisasutusalueen kouluilla vieraillessa ja avustusjärjestöjen yhteisellä toimisto- ja asuinalueella muiden järjestöjen työntekijät tulevat tutuiksi, ja ammatillisen verkostoitumisen lisäksi myös vapaa-aikaa voi halutessaan viettää yhdessä.

Itselleni merkittäviä hetkiä olivat erityisesti ne koulutukset ja projektit, joita toteutimme yhteistyössä muiden järjestöjen, kuten UNICEFin ja Norwegian Refugee Councilin kanssa. Yhteistyö osoitti, että yhdessä saavutamme enemmän, ja yhteistyössä syntyy ystävyyssuhteita, jotka kantavat läpi elämän. 

Seminaarihuone. Ihmisiä istuu pöydän ääressä. Edessä videoprojektorin heijastaman kuvan vieressä mies ja nainen.

Yhteistyökoulutus Norwegian Refugee Councilin kanssa (2025). Kuva: Lillian Cherotich

Päiviä värittää myös yllätyksellisyys: en osannut etukäteen aavistaa, että päätyisin puhumaan lavalla tuhansien stipendidaattiopiskelijoiden edessä kunniavieraana, jakamaan palkintoja tiedekilpailussa menestyneille lukiolaisille puheen kera, tekemään kohteliaisuuskäynnin UNHCR:n Kakuman sivutoimistoon sekä osallistumaan koulutustyöpajoihin yhdessä Kenian opetusministeriön edustajien kanssa.

Parasta OIR-vapaaehtoistyössä onkin se, että omalla aktiivisuudella ja joustavalla asenteella voi löytää itsensä mitä monipuolisimmista rooleista ja ympäristöistä.  

Tartu tilaisuuteen ja hae vapaaehtoiseksi!

Jos mietit Opettajat ilman rajoja -verkoston vapaaehtoistehtäviin lähtemistä, tartu tilaisuuteen. Edessä on tuntematon, mutta ikimuistoinen seikkailu, joka paitsi kantaa hedelmää kohdemaassa vielä pitkään pestisi jälkeen, tarjoaa sinulle unohtumattomia kohtaamisia, ammatillista kasvua ja matkan omaan itseen. 

Carin Holmroos on opettaja ja koulutuksen asiantuntija Turusta. Carin toimi Opettajat ilman rajoja -vapaaehtoisena Kenian Kakumassa, Kalobeyein pakolaisasutusalueella kolme kuukautta heinä-syyskuussa 2025. 

Lue lisää:

Lue myös