Tunteiden vuoristorataa sekä oppimisen ja jakamisen riemua

Kuinka paljon ihminen ehtiikään kokea kahdessa viikossa. Olen ollut vapaaehtoistöissä Afrikassa kehitysmaissa aikaisemminkin, vaikkakaan en Keniassa, enkä opetukseen liittyvässä projektissa. Moniin asioihin osasin siis varautua: tiesin minkälaisia mukavuuksia odottaa ja mitä olla odottamatta. Senkin tiesin, että ihmiset ovat äärimmäisen sydämellisiä. Silti en osannut aavistaa, kuinka intensiivistä ja samalla palkitsevaa Opettajat ilman rajoja -vapaaehtoisena toimiminen Keniassa on.

Paikalliset opettajat ovat tehneet vaikutuksen paneutumisellaan, valtavien luokkien hallinnalla ja vähillä resursseilla pärjäämisellä. Olen oppinut heiltä ja tullut peilanneeksi omaa opettajuuttani jakaessani ajatuksia opettajaparini kanssa ja suunnitellessamme ja opettaessamme yhdessä tunteja. Uskon, että olen saanut myös muutosta aikaiseksi tuomalla opettajille tietoisuuteen aktiivisempia työtapoja. Ryhmätyön käyttö ja parin kanssa työskentely on monille opettajille uutta ja meille arkiset työtavat kuten mind map tai bingo voivat saada paikallisen opettajan hullaantumaan. Kulttuurit ylittävä yhteistyö on rautaa.

On hienoa, kuinka suuria tunnesiteitä olemme saaneet aikaiseksi näin lyhyellä reissulla. Vapaaehtoisten kesken on vallinnut hyvä henki. Opettajaparin kanssa käydyt keskustelut ovat olleet syvällisiä ja kouluille on jätetty hyvästejä kyynelsilmin. Jokaisen opettajan ja oppilaan kanssa on haluttu ottaa selfie ja halauksia on vaihdettu. Koulujen pihat on täyttänyt naurun ja surun sekainen tunnelma lähdön hetkellä. Eräs oppilas huusi peräämme: ”Don´t forget us!” Kenya and my dearest children and teachers, I will never forget you.

Eini ja opet

Kirjoittaja: Eini Aho

Historian ja yhteiskuntaopin opettaja,

Tiistilän koulu