Ebola on koskettanut Liberiassa jokaisen ihmisen arkea. Sairastuneita on ollut kaikkiaan 10 666 ja kuolleita 4 860. Liberiassa Ebolan ehkäisemiseksi pestään kädet pesuainevedellä vartioiden valvonnassa kauppaan, toimistoon, kouluun tai asuintaloihin mennessä. Jokaisella portilla on käsienpesupiste, useissa paikoissa mitataan myös kuume vartijoiden valvonnassa. Ebolan taltuttamiseksi luotua yhteishenkeä (Against Ebola Spirit) Liberiassa voisi verrata Suomessa sotien jälkeen vallinneeseen jälleenrakentamisen henkeen.

Ebola on ihmisestä ihmiseen herkästi tarttuva ja hyvin vaarallinen trooppinen kuumetauti. Tartunnan voi saada, jos joutuu kosketuksiin ebolaan sairastuneen ihmisen eritteiden kanssa.

Liberiassa ebolan ehkäisemiseksi ennen sisäänkäyntiä pestään kädet vartioiden valvonnassa kloorinhajuisella pesuainevedellä. Näin tapahtuu kauppaan, toimistoon, kouluun tai asuintaloihin mennessä, jokaisella portilla on käsienpesupiste, useissa paikoissa mitataan myös kuume vartijoiden valvonnassa.

Myös valtateiden varsilla maakuntien rajoilla on käsienpesu- ja kuumeenmittauspisteitä. Matkaa saa jatkaa vasta sen jälkeen, kun jokainen on noussut autosta pesemään kädet ja kuume on mitattu. Ensimmäinen käsien pesu ja kuumeen mittaus maahan tullessa oli jo lentokentällä ennen lentokenttärakennukseen sisälle pääsyä.

Muutamien Liberiassa viettämieni viikkojen aikana, olen saanut jonkinlaisen käsityksen siitä, miten valtaisan valistustyön ansioita on, että ebola on täällä saatu taltutetuksi. Näin koskettavan videon tästä työstä, johon myös Kirkon Ulkomaanapu eli Finn Church Aid (FCA) on osallistunut. Epidemian aikana FCA, kuten kaikki muutkin avustusjärjestöt keskittivät toimintansa ebolan ehkäisemiseen.

Ebola on koskettanut täällä jokaisen ihmisen arkea. Sairastuneita Liberiassa oli kaikkiaan 10 666 ja kuolleita 4 860, joten myös itse tauti tuli todella lähelle suurta osaa liberialaisista. Kaiken kaikkiaan Länsi-Afrikassa, Liberiassa ja sen naapurimaissa Guineassa ja Sierra Leonessa, ebolaan on sairastunut meneillään olevan epidemian aikana noin 28 000 ihmistä ja heistä yli 11 000 on kuollut. Todellisuudessa kuolonuhrien lukua arvioidaan suuremmaksi. Sierra Leonessa ja Guineassa tautia esiintyy edelleen.

Ebolan taltuttamiseksi luotua yhteishenkeä (Against Ebola Spirit) täällä voisi verrata Suomessa sotien jälkeen vallinneeseen jälleenrakentamisen henkeen. Valistustyötekijät kuuluttivat megafonien kautta hygieniaohjeita ja desinfioivia pesuaineita sekä hanallisia vesisäiliöitä käsien pesua varten jaettiin. Myös radio oli tärkeä tiedottamiskanava ja edelleen ebola-kampanjan musiikkia soitetaan usein radiossa.

Ihmisiä vaadittiin pysymään kotona ja hakeutumaan hoitoon heti kun ilmeni kuumetta, ripulia, oksentelua tai muita flunssan kaltaisia oireita. Heitä kehotettiin olemaan koskettamatta kuolleiden ihmisten ruumiisiin, mikä perinteisesti on kuulunut liberialaiseen hautajaistraditioon. Kaiken tiedotuksen ja hygieniavälineiden vieminen myös tiettömien taipaleiden takana oleviin kyliin on ollut erityisen haasteellista.

Epidemian takia kaikki julkiset paikat, koulut mukaan lukien olivat suljettuina kahdeksan kuukautta. Ne avattiin jälleen helmikuussa 2015, jolloin neljään viikkoon ei ollut ilmennyt uusia ebola-tapauksia. Työpaikkoja ei suljettu, mutta kaikki muut ihmisten kokoontumiset olivat kiellettyjä. Liberialaisten elämässä uskonnolla on suuri rooli, kirkkoon mennään vähintään joka sunnuntai. Varsinaisen jumalanpalveluksen jälkeen siellä on erilaista ohjelmaa ja vapaampaa seurustelua, kirkot ovat tärkeitä kokoontumispakkoja asuin yhteisöille. Ebola-aikana kaikki tämäkin oli kiellettyä.

Ebolasta johtuen ihmiset ovat täällä pakotettuja ”ei saa koskea –kulttuuriin”. Se on vaikeaa kansalle, jonka keskinäisen kanssakäymisen tärkeänä osana ovat olleet erilaiset kättelyt ja halaaminen. Kättelyä korvataan koskettamalla toisiaan kevyesti käden rystypuolella tai kyynärpäällä.

Olen keskustellut ihmisten kanssa tästä ajasta. Minulle on sanottu, että ebola-aika tuntui jopa pahemmalta kuin sisällissodan aika. Oli koskettavaa kuulla eräänkin perheenäidin kertovan, miten pelontäyteistä aikaa täällä elettiin. Pakollisille ruokaostoksille mentäessä suojauduttiin mahdollisimman huolellisesti, jotta ei olisi saanut tartuntaa. Muuten pysyteltiin kotioloissa, joka useille Liberialaisille on joku hökkelintapainen tai talon raunioihin peltien ja muovien avulla kohennettu asumus. Maaseutukylissä asutaan savimajoissa. Voi vain kuvitella, mitä isojen perheiden elämä on ollut tuona aikana, kun kotoa ei saanut poistua kuin pakottavista syistä.

Varsinaisia sankareita ovat lääkärit ja hoitajat, jotka huolimatta suuresta riskistä saada itseensä tappava ebola-virus, tekivät hoitotyötä. Useita näistä lääkäreistä ja hoitajista myös kuoli saatuaan tartunnan.

Valitettavasti ebola-aika jälleen pysäytti maassa tapahtuneen kehityksen ja sai aikaan jopa taantumaa. Terveydenhuollossa kaikki resurssit oli suunnattava ebola-potilaisiin ja koululaisten oppimiseen jäi kahdeksan kuukauden vajaus.

Heinäkuun alussa Liberiassa oli kuusi uutta ebola-tapausta usean kuukauden jälkeen, joka kovasti taas säikäytti ihmisiä täällä. Onneksi tautitapaukset eivät kuitenkaan ole lisääntyneet. Olen havinnut, että monissa paikoissa käsien pesua jo katsotaan sormien läpi ja vartijoita ei ole enää joka paikassa käsien pesua varmistamassa. Toivottavasti tauti on taltutettu ja turvatoimia ei ole tarpeen uudelleen tiukentaa.

Ebolaan ei ole ollut tehokasta lääkettä tai hoitoa. Viime viikkoina on uutisoitu, että rokotekokeiluissa on edistytty ja toiveissa on, että tautia vastaan saadaan kehitettyä rokote. Toivottavasti kehitystyötä ei lopeteta, kun taudin eteneminen Läntisessä Afrikassa on saatu laantumaan.

Tässä vielä yksi monista ebolan aikaansaamista negatiivisista vaikutuksista: YK:n lastenapujärjestö Unicefin mukaan Länsi-Afrikkaa koetelleen ebola-epidemian takia Liberiassa jäi yli 70 000 vastasyntynyttä rekisteröimättä, koska ebolan takia suuri osa sairaaloiden synnytysosatoista oli suljettu. Laskelma perustuu Liberian hallituksen arvioon ja saattaa Unicefin mukaan olla epätarkka, koska rajun epidemian vaikutusta syntyvyyteen ei tiedetä. Valitettavasti ilman rekisteröitymistä lapsia ei ole virallisesti olemassakaan. Heillä ei siten ole kansalaisuutta eikä sen tuomia oikeuksia kuten perusterveydenhoitoa ja sosiaaliturvaa. Heillä ei ole henkilöllisyystodistusta, mikä aiheuttaa riskin ihmiskaupan uhriksi joutumiseen. Näiden lasten rekisteröimiseksi suunnitellaan kampanjaa yhteistyössä Liberian terveysministeriön ja Unicefin kanssa.