Kenialaisten tapaaminen sulatti sydämet

Suomalaiset opettajat kehittävät koulutusta World Teacher -ohjelmassa Keniassa yhdessä hollantilaisten ja kenialaisten opettajien kanssa. Opettajat ilman rajoja -verkosto toimii ohjelmassa yhteistyössä Edukans -järjestön kanssa. Blogi kuuluu matkan blogisarjaan.

Tiistai 29.4.2014

Kolmantena Afrikan aamunamme emme enää kummastelleet moskiittoverkkoja ympärillämme, emmekä olleet huolissamme lämpimästä suihkusta, mutta pientä jännitystä oli ilmassa: Tänään tapaisimme ensimmäistä kertaa kenialaiset kollegat.

Ensimmäinen kliseemme Afrikasta toteutui täydellisesti, kun seminaarin alkamisaikaan yhdeksältä paikalla oli vain eurooppalaisia. Kymmeneltä siihen mennessä paikalle tulleet siirtyivät Arien iloisen kitaran johtamina lähes tanssien seminaarisaliin.

Paikallisten järjestäjien ja vieraiden avauspuheenvuorot sen sijaan eivät täällä kuulostaneet kliseiltä. Lapsen edun hyväksi toimiminen, koulutuksen laadun kehittäminen ja yhteistyö ilmaistiin niin lämpimin äänensävyin ja sanakääntein, että tunsimme olevamme tervetulleita. Koulutus on avain tulevaisuuteen ja meitä kaivataan avuksi.

Suomessa kinataan suvivirren laulamisesta. Täällä yllätykseksemme kenialaiset vieraat totesivat, että kokoukset aloitetaan rukouksella ja niin aloitettiinkin. Mielenkiintoinen tapa kouluväen koulutuksessa! Arvopohja otetaan reilusti mukaan, kun sellainen on.

Seminaarijaksoissa oli vauhtia, ehkä vähän jo liikaakin. Aluksi jaoimme keskustellen ajatuksiamme siitä, mikä koulussa on tärkeää ja mitkä kasvatusperiaatteet koskettavat ja kolmen erilaisen kulttuurin opettajat löysivät useita yhteisiä periaatteita: ”Kukaan ei ole toivoton tapaus”, ”on tärkeää opettaa taitoja” ja ”oppilaat pitää ottaa mukaan päätöksentekoon ja kasvattaa vastuuseen”.

Hollantilaiset kollegamme olivat valmistaneet iltapäiväksi esityksiä aktiivisesta oppimisesta, verkostoitumisesta ja oppimisen tasoista ja suomalaiset kehittivät tarvittaessa spontaanisti aktiviteetteja. Kun useassa välissä vielä syötiin, juotiin, seurusteltiin, laulettiin ja vähän melkein leikittiinkin demonstroitaessa aktiivista oppimista ulkona, iltapäivän toimintojen luetteleminenkin jo vähän hengästyttää.

Kaiken kaikkiaan antoisa ja aktiivinen päivä. Lämmin sää ja muutenkin aurinkoinen vastaanotto häivyttivät kaikki aamulla olleet jännityksen aiheet.

Tätä kirjoittaessani pimeys laskeutuu, generaattori pyörittää ensiavuksi sähköä ja ystävien mukaan pakkaamaa taskulamppua tarvitaan ensimmäistä kertaa. Tätäkin Afrikka on.

Aila Haapaniemi