Opettajat ilman rajoja -vapaaehtoistehtäväni on vienyt minut Afrikan sarveen, Addis Abebaan, tukemaan opettajien täydennyskoulutusta osana Kirkon Ulkomaanavun BRIGHT-projektia. Ensimmäiset päivät ovat näyttäneet, kuinka lämmin vastaanotto, jaetut ateriat ja yhdessä oppiminen luovat pohjan sekä uusille oivalluksille että merkitykselliselle yhteistyölle kriisitilanteissa työskentelevien opettajien kanssa.

Olen saapunut Afrikan sarveen, tarkemmin sanottuna kaupunkiin nimeltä ”Uusi Kukka” – Addis Abebaan, Etiopiaan. Olen täällä Opettajat ilman rajoja verkoston (OIR) ja Kirkon Ulkomaanavun (KUA) vapaaehtoisena tukemassa opettajien täydennyskoulutusta osana BRIGHT-projektia. Tämä on ensimmäinen kertani Afrikan sarvessa, ja olen sekä innoissani että hieman jännittynyt. Seuraavat kuusi viikkoa vietän maassa, jonka kieltä en puhu ja jonka kulttuuri, lukemani perusteella, eroaa paljon omastani.

Heti astuttuani Kirkon Ulkomaanavun toimistoon Addis Abebassa minut otettiin lämpimästi vastaan. Saavuin sopivasti lounaalle, ja muutama kollega vei minut paikalliseen ravintolaan. Esittelyni etiopialaiseen kulttuuriin alkoi heti: täällä ruoka jaetaan, ja usein syömällä samalta lautaselta! Sain ensikosketukseni tähän perinteeseen – ja Etiopiaan.

Pohjois-Suomesta Opettajat ilman rajoja -vapaaehtoiseksi

Nainen seisoo luokan edessä ja selostaa mitä PowerPoint esitykseen on kirjoitettu. A woman stands at the front of a classroom, gesturing toward a projected PowerPoint slide. She is addressing a group of participants seated in front of her.

Teachers in Crisis Contexts (TiCC) -koulutuksissa käsittelimme mm. opettajan roolia ja hyvinvointia, lastensuojelua, osallisuutta, pedagogiikka.Kuva: Kirkon Ulkomaanapu

Viime vuosina olen asunut ja työskennellyt kielten ja filosofian opettajana sekä kansainvälisyyskoordinaattorina Kuusamossa. Keväällä törmäsin sosiaalisessa mediassa ilmoitukseen, jossa haettiin uusia Opettajat ilman rajoja -vapaaehtoisia ja ajattelin: Miksi ei?

Olen aina halunnut nähdä maailmaa, oppia uusia kieliä ja tutkia, miten ihmiset elävät eri puolilla maapalloa. Tällä kertaa en kuitenkaan halunnut matkustaa turistina. Halusin osallistua johonkin, jolla voisi olla merkityksellinen vaikutus koulutukseen.

BRIGHT-projekti

BRIGHT-projekti (Building Resilience, Inspiration, and Growth Holistically for Teachers in Crisis Contexts) vahvistaa kriisitilanteissa olevien opettajien ammatillista kehittymistä. Tavoitteena on varmistaa, että kriisitilanteissa toimivissa kouluissa on osaavia ja motivoituneita opettajia, jotka voivat tarjota laadukasta opetusta.

Kirkon Ulkomaanavun BRIGHT-hanke on osa Regional Teachers Initiative for Africa (RTIA) ohjelmaa, jonka tavoitteena on vahvistaa opettajien kolutusta ja täydennyskoulutusta Saharan eteläpuolisessa Afrikassa. RTIA on Euroopan komission rahoittama kokonaisuus, ja sitä toteuttavat yhteistyössä Suomi (FinCEED), Ranska (Expertise France) ja Belgia, Afrikan Unioni ja Unesco.

Etiopiassa KUA tekee yhteistyötä Education for Sustainable Development (ESD) -järjestön kanssa Amharan ja North Shoan alueilla.

OIR-vapaaehtoisena vastuuni BRIGHT-projektissa on tarjota tukea ja asiantuntemusta suomalaisesta koulutusjärjestelmästä. Tehtäviini kuuluu muun muassa koulutusten fasilitointi ja Etiopian, erityisesti Amharan alueen, kontekstin ymmärtäminen. Jo toisella viikolla sain hypätä fasilitaattorin rooliin.

Training of Trainers – TiCC

Kaksi miestä ja yksi nainen seisoo banderollin edessä ja hymyilee. Three people stand side by side, smiling at the camera. Behind them is a banner related to the TiCC training program.

TiCC kouluttajat vasemmalta Belayneh Ayalew, Janice Antell ja Yilkal Chalachew. Kuva: Kirkon Ulkomaanapu

Yhdessä kollegoideni Yilkalin ja Belaynehin kanssa fasilitoimme Teachers in Crisis Contexts (TiCC) koulutuksen, jonka on kehittänyt INEE työryhmä (Inter-agency Network for Education in Emergencies). Hankkeemme tavoitteena on kouluttaa yli 100 kriisitilanteissa työskentelevää opettajaa ja antaa heille työkaluja, jotka parantavat sekä opetuksen laatua että opettajien hyvinvointia.

Kaksikymmentäkaksi osallistujaa, opettajakouluttajia, korkeakoulujen lehtoreita ja kumppanijärjestöjen edustajia, osallistui nelipäiväiseen työpajaan Addis Abebassa. Koulutuksen tavoitteena oli antaa koulutusalan ammattilaisille tarvittavat taidot, jotta he voisivat toteuttaa saman koulutuksen kriisialueiden pakolaisleirien opettajille. Koulutuksella oli neljä pääaihetta: opettajan rooli ja hyvinvointi; lasten suojelu, hyvinvointi ja osallisuus; pedagogiikka sekä opetussuunnitelma ja suunnittelu.

Paalusolmu ja leikin voima

Koulutuksessa halusimme korostaa leikin merkitystä oppimisessa. Erityisesti kriisitilanteissa oleville opettajille ja oppilaille leikki luo aktiivisia, osallistavia luokkahuoneita ja lisää sekä iloa että yhteisöllisyyttä.
Paalusolmun kautta tutkimme erilaisia opetusmenetelmiä. Ensin osallistujat saivat vain sanalliset ohjeet, miten solmia paalusolmu – tämä oli monille haastavaa. Sitten lisäsimme kuvia, jonka jälkeen näytimme mallisuorituksia ja lopuksi kokeilimme pari- ja ryhmäharjoituksia. Ei ollut yllättävää, että oppiminen oli tehokkainta silloin, kun osallistujat olivat aktiivisesti mukana ja saivat tukea sekä ohjeista että työparilta. Lopulta kaikki yrittäneet onnistuivat paalusolmun tekemisessä.

Nainen seisoo tietokoneen edessä ja tekee narulla solmua. A woman focuses on tying a knot with a string while standing at a desk with a laptop. The activity is part of a hands-on training session.

Paalusolmu-tehtävän avulla kokeilimme ongelmanratkaisua, ensin yksin, sitten yhdessä.Kuva: Kirkon Ulkomaanapu

Neljä päivää, paljon oppeja

Nelipäiväiseen koulutukseen mahtui naurua, väittelyitä, roolileikkejä ja toisiin tutustumista. Keskeisimmät opit olivat kuitenkin:

  • Aktiivinen, käytännönläheinen oppiminen on välttämätöntä – erityisesti haastavissa olosuhteissa.
  • Opettajat kantavat usein monia rooleja yhteisöissään, etenkin kriisiaikoina.
  • Opettajan hyvinvointi vaikuttaa suoraan oppilaiden hyvinvointiin – hyvinvoiva opettaja opettaa paremmin.
  • Pakolaisleirien opettajien suurimpia haasteita ovat korkea stressitaso, suuret luokkakoot, niukat resurssit ja opettajan ammatin vähäinen arvostus.

Koulutuksen lopussa osallistujat kokivat olevansa valmiita fasilitoimaan TiCC-työpajoja pakolaisleirien opettajille. He arvostivat erityisesti koulutuksen monipuolisuutta – parityötä, ryhmätyötä, roolileikkejä ja muita osallistavia harjoituksia.

Kahdensuuntainen oppiminen

Kyse ei ollut vain yksisuuntaisesta tiedon siirtämisestä. Osallistujat toivat mukanaan monipuolista asiantuntemusta. Ajatuksia herättävimmät hetket syntyivät silloin, kun olimme eri mieltä ja tutkimme erilaisia näkökulmia. Nämä keskustelut laajensivat meidän kaikkien ajattelua.

Opin paljon Etiopian maan sisäisten pakolaisten ja pakolaisleirien vaikeista olosuhteista sekä siitä, kuinka vähän opettajan ammattia täällä arvostetaan. Silti, kaikista haasteista ja jatkuvan konfliktin vaikutuksista huolimatta, etiopialaiset ovat hämmästyttävän toiveikkaita tulevaisuuden suhteen.

Kolme asiaa, joita voisimme oppia etiopialaisilta

  1. Positiivinen ja rakentava palaute
    Suomessa saatamme ujostella kollegoiden sanallista palautetta. Etiopiassa palaute on rakentavaa ja palautteen antaminen arkipäiväistä. Esimerkiksi koulutuksen aikana yksi osallistuja toivoi lisää roolileikkejä – ei viimeisenä päivänä, vaan ajoissa, jotta pystyin mukauttamaan koulutusta heti.

  2. ‘Gursha’ – ystävällisyyden suupala
    Etiopialaisessa kulttuurissa ruoan jakaminen tarkoittaa enemmän kuin syömistä samalta lautaselta. Erityinen perinne, gursha (ጉርሻ), tarkoittaa sitä, että ruokitaan toinen suupalalla merkkinä rakkaudesta ja kunnioituksesta. Opin sanan ja sen merkityksen eräältä koulutuksen osallistujalta. Kahvitauoilla nautimme etiopialaista kahvia (kahvin syntysijoilta!) ja jaoimme injeraa, paikallista hapanlettumaista leipää, erilaisten kastikkeiden, wotien, kera. Jaoimme paitsi lautaset myös yhteiset hetket. Yhteinen ateria vaatii pysähtymistä ja toisen huomioimista. Se haastaa kiireisen, yksilökeskeisen kulttuurin ja muistuttaa, että yhdessä oleminen on arvokasta.
  1. Eri mieltä oleminen on sallittua
    Kun keskustelut siirtyivät amharan kielelle, osallistujat pystyivät ilmaisemaan itseään vapaammin. Joskus tämä tarkoitti eriäviä mielipiteitä, mutta aina hyvässä hengessä. Se muistutti minua siitä, että terve keskustelu on mahdollisuus kasvuun, ei jotain, mitä pitäisi välttää.

Eteenpäin

Ensimmäiset viikkoni Etiopiassa ovat opettaneet minulle paljon. Olen saanut jakaa kokemuksiani suomalaisesta koulutusjärjestelmästä samalla kun olen oppinut etiopialaisilta kollegoiltani ja TiCC-osallistujilta. T

yöni BRIGHT-projektin parissa jatkuu tulevina viikkoina, kun KUA toteuttaa opettajakoulutuksia ja minä jatkan oppimista yhdessä niiden opettajien kanssa, joita tuemme.

***

Janice Antell on opettaja ja koulutuksen asiantuntija Pohjois-Suomesta. Janice toimii Opettajat ilman rajoja -vapaaehtoisena Etiopiassa, Addis Abebassa kuuden viikon ajan elokuusta syyskuuhun 2025.

Lue myös