Koulutus on elämänlanka myös keskellä kriisiä. Kalobeyein pakolaisasutusalueella Luoteis-Keniassa opettajat tekevät työtään valtavista haasteista huolimatta – usein satojen oppilaiden luokkakokojen edessä ja niukoilla resursseilla. Silti koulu tarjoaa lapsille ja nuorille paljon enemmän kuin vain opetusta: se on turvallinen tila, toivon lähde ja yhteisöllisyyden keskus.

Habari? Mzuri!

Nämä sanat – ”Mitä kuuluu?” ja ”Hyvää kuuluu” – rytmittävät päiviä Kakumassa. Ne kantautuvat vastaan iloisina huudahduksina paikallisten puheessa ja kuuluvat uteliaina tervehdyksinä, kun kuljen Kakuman katuja. Sanat eivät ole pelkkä tervehdys, vaan pieni hetki yhteyttä ja kunnioitusta. Afrikka oli itselleni jo aiemmin tuttu konteksti, ja jokin tässä vivahteikkaassa maanosassa kiehtoo kerta toisensa jälkeen.

Saavuin Kakumaan, Luoteis-Keniaan heinäkuun 2025 alussa, muutama kuukausi sen jälkeen, kun Yhdysvaltojen massiiviset kehitysyhteistyöleikkaukset tulivat voimaan kuin salama kirkkaalta taivaalta. Yhdessä yössä 300 000 asukkaan Kakuman ja Kalobeyein pakolaisasutusalueiden koulutusohjelmien budjetista katosi merkittävä osa. Kirkon Ulkomaanapu menetti noin 7 miljoonaa dollaria, jolla se oli taannut laadukkaan koulutuksen Ugandan ja Kenian pakolaisasutusalueilla noin 200 000 lapselle ja nuorelle.

Kakuman kenttätoimistolla Kirkon Ulkomaanavun (KUAn) kenialaiset kollegat ottivat minut avosylin vastaan, vaikka alkuvuodesta tupaten täynnä ollut toimisto on kutistunut henkilöstön osalta vajaaseen kolmannekseen aiemmasta.

Arjen supersankarit

Opettajat ilman rajoja -verkoston vapaaehtoisten työnkuvaan kuuluu laadukkaan koulutuksen tukeminen kriisialueilla. Hyvin pian ensimmäisten kouluvierailujeni aikana kävi selväksi, että kouluissa kohtaamieni uteliaiden katseiden, hymyjen ja iloisten tervehdysten taakse kätkeytyy myös paljon huolta ja epävarmuutta tulevaisuudesta.

Taululla taulukko, johon on kirjoitettu liidulla paikalla olevien tyttöjen ja poikien lukumäärät.

Kouluun rekisteröityneiden oppilaiden määrät ovat näkyvillä opettajanhuoneessa. Kuva: Carin Holmroos / KUA

Kirkon Ulkomaanapu pyörittää Kakumassa ja Kalobeyein pakolaisalueella kuutta varhaiskasvatuskeskusta, kadeksaa alakoulu-yläkoulua ja kolmea lukiota. Kouluissa on yhteensä yli 35 000 lasta ja nuorta. Koulujen arki on tällä hetkellä lähinnä selviytymistä päivä kerrallaan, kun kehitysyhteistyöleikkausten myötä jopa 60 % opettajista on joutunut lähtemään. Jäljelle jääneet opettajat – niin kenialaiset kuin pakolaistaustaisetkin – ovat todellisia arjen supersankareita. He tekevät kaikkensa tarjotakseen oppilaille turvallisen ympäristön ja laadukasta opetusta. Luokkakoot ovat valtavia ja alakoulun puolella luokissa on tavallisesti 100–200 oppilasta. Varhaiskasvatuksen puolella tilanne on vielä hurjempi, ja yksi aikuinen saattaa vastata jopa 400 lapsesta useassa eri luokkatilassa. Silti opettajat saapuvat töihin motivoituneena päivä toisensa jälkeen, työskennelläkseen näiden hauraassa asemassa olevien lasten paremman tulevaisuuden eteen. (FCA Kakuma Field office data)

Koulujen pihoilla seisoo luokkahuoneita, joiden rakennustyöt ovat pysähtyneet. Uudemmat koulurakennukset on tehty kivestä, kun taas vanhemmat ovat peltisiä, joissa lämpötila kohoaa Kakuman helteessä päätähuimaaviin lukuihin. Tyypillisesti luokassa on liitutaulu, avonaiset verkotetut ikkunat sekä kapeita pöytiä ja penkkejä. Luokat ovat täyteen pakattuja ja pientä pöytää jakaa jopa viisi oppilasta. Paikalleen päästäkseen osa oppilaista kipuaa toisten pöytien yli. Jos oppilaalla on vihko ja kynä, niitä käsitellään aarteen lailla ja muistiinpanoja tehdään suurella hartaudella, kauniilla käsialalla.

Itseäni hämmästyttää opettajien positiivinen ja tarmokas ote: 35 minuutin mittaiseen englannin kielen oppituntiin mahtuu niin kielioppia, laulua ja naurua kuin rytmikästä taputusta. Vaikka Kenian virallinen opetuskieli on englanti, tarvitaan opettajien taholta runsaasti apua swahiliksi, sillä monen nuoremman oppilaan kielitaito ei ole riittävä. Oppilaat tulevat hyvin moninaisista taustoista, osa ilman aiempaa koulutaustaa.

Toivoa ja yhteisöllisyyttä

Koulupäivät ovat pitkiä ja kuumia, ja päivän kohokohta on koululounas; usein githeriä, joka on keitetyistä maissinjyvistä ja pavuista valmistettu ravinteikas ruoka. Ruokaa on onneksi vielä kouluissa pääsääntöisesti tarjolla, vaikka leikkausten myötä pakolaisille jaettavan ruoan määrä on laskenut dramaattisesti. Pienemmät oppilaat pääsevät ruokajakelun jälkeen kotiin, ja kantavat värikkäässä purkissa juuri saamansa annoksen kotiin jaettavaksi. Tämä ruoka on usealle päivän ainoa ateria. Isommilla oppilailla päivä jatkuu lounaan jälkeen, ja välitunteja vietetään pihalla leikkien sekä kavereiden seurasta nauttien. Iltapäivisin koulut täyttyvät kerhoista, joissa käsitellään aiheita ympäristöstä ja rauhankasvatuksesta aina ICT-taitoihin.

Tauko oppituntien välillä Kalobeyein pakolaisasutusalueella.Kuva: Carin Holmroos

Kouluvierailuilla olen nähnyt paitsi sitoutuneita opettajia, työlleen omistautuneita rehtoreita ja ahkeria oppilaita, myös upeita yhteisöllisiä hetkiä. Yksi ikimuistoisimmista oli Kalobeyein pakolaisalueen kaikkien koulujen yhteinen kulttuuripäivä. Vieraina saimme nauttia eri yhteisöjen oppilaiden tansseista, lauluista, runoista, puheista sekä afrikkalaisesta muotinäytöksestä. Voi sitä riemua ja kiljahduksia, kun järjestävän koulun rehtori saapui tilaisuuteen näyttävästi paikalle KUAn jeepillä, perinteiseen juhla-asuun pukeutuneena. Tästä voisimme Suomessa ottaa oppia – aina löytyy syytä juhlaan ja ilonpitoon, myös synkimpinä aikoina. Näistä hetkistä otetaan kaikki irti, ilman turhaa jäykkyyttä.

Kakumassa koulu ei ole vain luku- ja kirjoitustaidon opettelua, vaan elämänlanka: turvallinen tila, jossa jossa lapsi ja nuori saa kehittyä ja kasvaa vastuulliseksi osaksi yhteisöä ja yhteiskuntaa. Paikka, jossa tulee kuulluksi ja nähdyksi, ja saa pienen toivon kipinän siitä, että edessä siintää valoisampi tulevaisuus.

Carin Holmroos on opettaja ja koulutuksen asiantuntija Turusta. Carin toimi Opettajat ilman rajoja -vapaaehtoisena Kenian Kakumassa, Kalobeyein pakolaisasutusalueella kolme kuukautta heinä-syyskuussa 2025

***

Lue aiheesta lisää:

Kiinnostuitko vapaaehtoistyöstä?

Rekrytoimme kahdesti vuodessa suomalaisen kasvatusalan ammattilaisia tekemään yhteistyötä oman konktestinsa asiantuntijoiden kanssa globaalin oppimisen kriisin ratkaisemiseksi.

Seuraava vapaaehtoishaku on lokakuussa.

Lue myös