Maailma on samanaikaisesti monien kriisien kourissa: ilmastonmuutos, sodat, eriarvoisuus, yhteiskunnan polarisaatio, demokratian horjuminen ja informaatiosota sekä väärän tiedon leviäminen ja tahallinen levittäminen. Ihmisoikeudet, joiden varaan demokratia ja kansainvälinen rauha rakentuu, ovat monin paikoin uhattuna – myös Euroopassa.
Lapset ja nuoret kokevat ilmastoahdistusta, huolta sodan ja kriisien mahdollisuudesta sekä epävarmuutta tulevaisuudesta.
Tällaisina aikoina on tärkeää tukea oppilaita pohtimaan ihmisoikeuksien merkitystä ja tilaa. Lisäksi on tärkeää valaa uskoa, että tulevaisuus rakennetaan – se ei ole jotain, joka vain tapahtuu. Yhdessä voimme rakentaa paremman tulevaisuuden. Opettajalla on merkittävä mahdollisuus ja rooli ihmisoikeuskasvattajana.
Ihmisoikeuskasvatuksen perusta on laissa
Ihmisoikeuskasvatus on kasvatusta, tiedotusta ja toimintaa, jonka tarkoituksena on tehdä ihmisoikeussopimuksia tunnetuksi ja edistää ihmisoikeuksien kunnioittamista ja toteumista kaikkialla maailmassa.
Ihmisoikeuskasvatuksen perusta on kansainvälisissä, Suomenkin ratifioimissa ihmisoikeussopimuksissa. Ne myös velvoittavat, että aiheeseen perehdytään koulussa. Taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevassa sopimuksessa määritellään, että opetuksen on “vahvistettava ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamista [– ja] edistettävä ymmärtämystä, suvaitsevaisuutta ja ystävyyttä kaikkien kansakuntien ja kaikkien rodullisten, etnisten tai uskonnollisten ryhmien kesken”.
Ihmisoikeuskasvatus on sidottava todellisiin ihmisoikeusongelmiin
Helsingin yliopiston tutkijatohtori Tuija Kasan väitöstutkimus koulujen ihmisoikeuskasvatuksesta, Unveiling Injustices: Revisiting Human Rights Education’s Legal, Political and Moral Ideals in a Nonideal World (2025) muistuttaa tärkeästä asiasta: Ihmisoikeudet eivät ole vain juhlapuheita tai juridisia julistuksia, vaan demokratian ja oikeudenmukaisen maailman perusta. Ihmisoikeudet eivät toteudu itsestään, vaan niiden edistäminen vaatii aktiivista työtä, esillä pitämistä, osaamista – ja opetusta.
Kasa tuo esiin, että ihmisoikeuskasvatus ei saisi jäädä vain abstraktien ihanteiden tai lakitekstien tasolle, vaan sen on pureuduttava todellisiin epäoikeudenmukaisuuksiin ja arjen kokemuksiin: ”Kun oppilaat pohtivat oikeuksia ja epäoikeudenmukaisuutta todellisissa tilanteissa, oppimisesta tulee merkityksellistä.”
Kasa käyttää ei-ideaaliteorian oivaltavaa käsitettä, joka tarkoittaa sitä, että huomio tulisi kiinnittää negatiivisiin moraalisiin ilmiöihin kuten epäinhimillistämiseen ja eriarvoisuuteen. Epäinhimillistäminen on ihmisoikeusloukkauksista vakavimpia, joka voi äärimmäisessä tapauksessa mahdollistaa toisen osapuolen tuhoamisen ja kansanmurhan kaltaiset kauheudet.
”Kouluissa on erinomainen mahdollisuus harjoitella yhteisen ihmisyyden kunnioittamista ja herkkyyttä eriarvoisuuksille. Oikeudenmukainen yhteiskunta edellyttää kansalaisia, jotka kykenevät ajattelemaan yhteistä hyvää omien etujensa sijaan.”
2020-luvun ihmisoikeuskriisit: tarve kasvatukselle ja toimijuudelle
Ihmisoikeuksien kunnioittaminen on demokratian ja rauhan edellytys, kuten jo ihmisoikeuksien julistuksessa 1948 todettiin. 2020-luvulla ihmisoikeudet ja demokratia ovat vakavien haasteiden edessä. Ajankohtaisista aiheista ei valitettavasti ole pulaa, kun ihmisoikeuskasvatuksen haluaa sitoa konkreettisiin ja todellisiin tilanteisiin.
Demokratian tila -raportin (IDEA 2024) mukaan kansalaisoikeudet ja poliittinen yhdenvertaisuus ovat heikentyneet: Vuosina 2019–2024 vain neljännes demokratioista kehittyi, kun lähes puolet otti demokratiakehityksessä askelia taaksepäin. CIVICUS-verkoston mukaan alle neljä prosenttia maailman väestöstä eli vuonna 2024 vapaissa yhteiskunnissa (Fingo 2025).
Demokratian ja sananvapauden haurautta osoittaa myös se, että maailman vanhimmassa yhtäjaksoisessa demokratiassa Yhdysvalloissa hallinnolle ja valtion rahoitukselle on laadittu vältettävien sanojen listoja, joilla on sanoja yhdenvertaisuudesta tasa-arvoon, ilmastonmuutokseen ja antirasismiin (YLE 2025).
Suomessa ihmisoikeusongelmia ilmentävät toistuvat rasismikohut. EU-tutkimuksen (2023) mukaan Suomi on yksi EU:n rasistisimmista maista afrikkalaistaustaisille, joista noin kaksi kolmasosaa on kohdannut syrjintää viimeisten viiden vuoden aikana.
Venäjän jo kolme vuotta jatkunut massiivinen hyökkäyssota Ukrainaan tekee näkyväksi Itänaapurimme tekemät toistuvat sotarikokset.
Lähi-idässä olemme viime vuodet todistaneet konfliktien eskaloitumista ja Gazassa humanitaarista katastrofia ja nälänhätää; Israelin toimia, jotka täyttävät YK:n tutkimuskomission mukaan kansanmurhan tunnusmerkit, sekä kansainvälistäkin piittaamattomuutta yhdessä sovituille sodan oikeussäännöille, kun Israel vastasi Hamasin terrori-iskuun.
Kun yhteiskunnallinen keskustelu kovenee ja konfliktit sekä välinpitämättömyys kansainvälistä oikeutta kohtaan horjuttavat rauhaa ja yhteistä ymmärrystä, tarvitaan kasvatusta, joka vahvistaa kykyä asettua toisen asemaan ja puolustaa yhteisiä arvoja.
Vaikeat aiheet kuuluvat kouluun – on tärkeää, että opettaja tukee aiheiden kohtaamisessa
Helsingin yliopiston historian ja yhteiskuntaopin didaktiikan yliopistonlehtori Mikko Puustinen on toimittanut teoksen Erimielisten tila – vaikeiden aiheiden käsittely opetuksessa (2025). Kirjassa käsitellään yhteiskunnan polarisaation heijastumista kasvatukseen ja koulutukseen ja sitä, miten vaikeista ja tunteita herättävistä aiheista – kuten politiikasta, rasismista, sukupuolesta ja seksuaalietiikasta – voidaan opetuksen yhteydessä keskustella rakentavasti.
Erimielisten tila (2025) tarjoaa opettajalle konkreettisia näkökulmia ja keinoja käsitellä rasismin, politiikan ja arvojen kaltaisia aiheita rakentavasti ja tietoon nojaten.
Puustinen korostaa, että vaikka aiheet herättävät vastakkaisia ja vaikeita tunteita ja näkemyksiä, eivät ne itsessään välttämättä ole kiistanalaisia. Esimerkiksi holokausti ja evoluutio ovat totta, tuovatpa nuoret siitä esiin minkälaisia ajatuksia tahansa. Jokaisen pitää saada ja voida osallistua julkiseen keskusteluun tai luokkahuonekeskusteluun. Se ei kuitenkaan tarkoita, että kaikki mielipiteet tai ajattelutavat ovat tietoperustaisesti yhtä päteviä.
Puustinen muistuttaa, että koulutuksen ei ole tarkoitus lisätä oppilaiden mukavuudentunnetta, vaan saada heidät ajattelemaan. Ymmärrys, miten luotettava tieto rakentuu, kehittää kriittistä ajattelua sekä kykyä tunnistaa väärää ja valheellista tietoa. Se tukee myös oppilaiden toimintaa ja osallistumista.
Opetuksessa ei kannata pelätä tunteita. Opetuksen on hyväkin herättää tunteita kuten empatiaa, iloa ja ymmärrystä. Pahalta tuntuvat esimerkit, kuten orjuus, ilmastonmuutoksen katastrofaaliset vaikutukset ja sota puolestaan herättävät epämiellyttäviä tunteita. Ne ovat myös voimavara, koska ne konkretisoivat ihmisoikeuksien ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden merkitystä ja osaltaan tukevat keskustelua siitä, kuinka vältytään toistamasta kamalaa historiaa.
“Oppitunti on turvallinen paikka harjoitella erimielisyyttä ja kuuntelemista. Jos koulu väistää vaikeita aiheita, se opettaa, että ne eivät ole käsiteltävissä rakentavasti, yhdessä erimielisten kanssa.”
Opettaja ei ole yksin – tukea ja koulutusta saa niin kansalaisjärjestöiltä kuin tieteentekijöiltäkin
Yläkoulun ja toisen asteen opetus esimerkiksi maantiedossa, yhteiskuntaopissa, historiassa, filosofiassa ja katsomusaineissa on omiaan tarjoamaan tilan haastavien, ajankohtaisten aiheiden käsittelyyn ja ihmisoikeuskasvatuksen toteutukseen.
Demokratiakasvatus polarisaation ajassa (2025) tarjoaa opettajalle kasvatusfilosofisia välineitä ymmärtää koulutuksen roolia oikeudenmukaisuuden, yhdenvertaisuuden ja dialogin vahvistamisessa polarisoituvassa yhteiskunnassa.
Perusopetuksen opetussuunnitelman (2014) mukaisesti maantieto luo perustaa ymmärtää erilaisia alueellisia näkökulmia ja ristiriitoja maapallolla ja aktivoi oppilasta toimimaan vastuullisesti omassa arjessa. Oppilasta ohjataan kunnioittamaan ihmisoikeuksia kaikkialla maailmassa ja opetus sidotaan ajankohtaisiin aiheisiin seuraamalla ajankohtaisia uutisia maailman eri alueilta ja pohtimalla kriittisesti uutistapahtumien taustoja ja alueellisia merkityksiä.
Moni opettaja epäröi tarttua vaikeisiin aiheisiin, kuten sotaan, rasismiin tai uskontoon liittyviin kysymyksiin, koska pelkää loukkaavansa tai kokee osaamattomuutta. Kuitenkin juuri ihmisoikeusnäkökulma tarjoaa turvaa ja suuntaa: se antaa yhteisen, lakiin ja opetussuunnitelmaan pohjaavan viitekehyksen, josta keskustelua voi käydä rakentavasti.
Ihmisoikeuskasvatuksen suhteen opettajan ei tarvitse jäädä yksin. Järjestöt ja tieteentekijät tarjoavat kirjallisuutta, koulutuksia ja valmiita menetelmiä opetukseen.
Palestiina ja Israel ihmisoikeuskasvatuksen keinoin – valmis materiaali opetukseen
Opettajat ilman rajoja, Kirkon Ulkomaanavun alla toimiva opettajien vapaaehtoisyhteisö, ja EAPPI-ihmisoikeustarkkailuohjelma tarttuivat opettajien toiveeseen saada tukea Palestiinan ja Israelin tilanteen käsittelyyn osana opetusta. Aiheen kautta on mahdollista tarttua sekä Puustisen kehotukseen olla kaihtamatta vaikeita aiheita luokkahuoneessa, että Kasan kehotukseen sitoa ihmisoikeuksista opettaminen ihmisoikeusjuridiikan lisäksi todellisiin tilanteisiin ja ihmisoikeusrikkomuksiin.
Tilaa maksuton opetusmateriaali ja tavataan EDUCAssa!
Palestiina ja Israel ihmisoikeuskasvatuksen keinoin -opetusmateriaali tarjoaa menetelmiä, joiden avulla voi lisätä nuorten ymmärrystä aiheesta ja kartuttaa heidän taitojaan ja tahtoaan rakentaa oikeudenmukaisempaa tulevaisuutta. Maksuton materiaali soveltuu erityisen hyvin 15-vuotiaiden ja vanhempien nuorten maantiedon, historian, yhteiskuntaopin, katsomusaineiden ja filosofian opetukseen.
Aineisto koostuu kontekstia avaavista luentomateriaaleista, syventävistä, ihmisoikeuksia ja humanitaarista oikeutta käsittelevistä oppituntikokonaisuuksista, tiedonhakutehtävistä, aineistotehtävistä, kahooteista ja eläytymisharjoituksista. Materiaali on helposti muokattavissa omaan käyttöön ja sen voi tilata nettisivuilta.
Menetelmiin pääsee tutustumaan myös EDUCA-messuilla Palestiina ja Israel ihmisoikeuskasvatuksen keinoin -työpajassa perjantaina 23.1. klo 16.30-17.30. Lisäksi alkuvuodesta julkaistaan suomeksi käännetty Rauhankasvatuksen opas, joka sisältää konkreettisia harjoituksia rauhanrakennustaitojen vahvistamiseen.
Koulutuksessa asiantuntijapuheenvuoroja ja kollegiaalisen jakamisen työpaja. Lue lisää!
Opettajat ovat lämpimästi tervetulleita syventämään ja jakamaan pedagogista osaamistaan myös Haastava aihe opetuksessa – teoriaa ja toimintaa -koulutukseen tiistaina 3.2. kello 17–19 Helsinkiin ja etäyhteyksin. Koulutuksessa on asiantuntijapuheenvuorot Mikko Puustiselta ja The European Wergeland Centren asiantuntijalta Kristin Flackélta. Teoriaosuuden jälkeen ratkotaan kollegiaalisesti osallistujien kertomia haastavia tilanteita. Mikko Puustinen tukee työpajaosuuden purkamisessa.
Yhdessä enemmän – osaamisen jakamista ja vertaistukea
Ihmisoikeuskasvatus ei ole vain kriisien ja epäoikeudenmukaisuuden käsittelyä. Se on toivon ja toimijuuden vahvistamista, sekä omien tekojen ja asenteiden merkityksen tunnistamista. Tärkeässä työssä auttavat tieto, menetelmät ja vertaistuki. Tule mukaan koulutuksiin, jaa osaamista ja ota vastaan kollegiaalista tukea.
Ihmisoikeudet eivät säily itsestään. Niitä on opetettava, puolustettava ja elettävä todeksi – nyt enemmän kuin koskaan.
Teksti: Inka Havanto, VTM, historian ja yhteiskuntaopin opettaja, Opettajat ilman rajoja -verkoston koordinaattori
Kuva: Julia Tavast
Juttua varten on haastateltu Mikko Puustista ja Tuija Kasaa.
Artikkeli on alun perin julkaistu Naturassa 4/2025, Biologian ja maantiedon opettajien liiton (BMOL) lehdessä.
Lisätietoa:
Inka Havanto
inka.havanto@kirkonulkomaanapu.fi
Seuraa Opettajat ilman rajoja -verkostoa uutiskirjeessä ja somessa
