Suomalaiset opettajat kehittävät koulutusta World Teacher -ohjelmassa Keniassa yhdessä hollantilaisten ja kenialaisten opettajien kanssa. Opettajat ilman rajoja -verkosto toimii ohjelmassa yhteistyössä Edukans -järjestön kanssa. Blogi kuuluu matkan blogisarjaan.

Aamu alkoi maisemien ihailulla ja urheilulla. Osa porukasta lähti juoksulenkille, osa zumbasi hollantilaisen Anneliesin johdolla. Oli aika erilaiset juoksupolut kuin kotona Itä-Helsingissä. En tiedä, huohotinko enemmän autenttisen afrikkalaisuuden tuloa elämääni vai kipittämistäni. Neljä paikallista, pientä poikaa juoksivat pitkän matkaa kanssamme hiki päässä, flipflopit jaloissaan. Palattuamme ihmettelyä ja kameroiden heilumista sai aikaan keittiöhenkilökunnan ruuanvalmistus. He teurastivat kolme vuohta pihallamme. Koirakin sai jämistä osansa.

Yhteisen aamupalan jälkeen aloitimme hollantilaisten vetämät workshopit eli työpajat. Tutuilla tutustumisleikeillä lähdettiin liikkeelle. Päivän aikana kokosimme suomalaisten kesken oman esityksemme kuntoon, naurun ja päälle puhumisen metodein. Lisäksi kävimme kaikki yhdessä läpi seuraavien päivien ohjelmaa, jotta kaikki olisi valmiina seuraavaa päivää varten, jolloin saamme joukkoomme noin 70 kenialaista opettajaa ja koulunjohtajaa.

Ruoka ja huolenpito resortissamme ovat yllättäneet meidät positiivisesti. Tarjolla ollut vuohipata oli taatusti tuoretta lähiluomua. Kahvitauonkin käytimme hyödyllisesti harjoittelemalla World Teachers -dialogia. Useassa välissä vedetään laulu, jota Arie johtaa ja säestää taitavasti kitarallaan.

Ennen illallista teimme isolla joukolla pitkän ja kauniin kävelyretken. Ehdimme piipahtaa pienessä, rosoisen pittoreskissa Kajiadon kylässä ihmettelemässä elämänmenoa ja itseämme. Hetkemme kylässä olisi ollut ”hyvää matskua”, mille tahansa reality -matkailuohjelmalle. Vaikea keksiä, miten olisimme voineet vielä enemmän näyttää turisteilta reppuinemme, kameroinemme, vaatteinemme, kaikkinemme.

Näillä valmisteluilla, näiden osaavien ammattilaisten kanssa on turvallista odottaa huomista ja kenialaisia kollegoitamme.

Kaisa Larste