Elina Yli-Hakala on sadas Opettajat ilman rajoja -maailmalle lähtijä – ” Unelmien tavoittelu tuo äärettömän syvää merkitystä elämään”

Elina Yli-Hakalan kaukokaipuu alkoi lapsena, kun hän kiipesi ison männyn latvaan ja näki sieltä ensimmäisen kerran kauas suureen maailmaan. Liike ei ole toistaiseksi lakannut.

 

Tänä vuonna 70-vuotta täyttävä Elina suuntaa marraskuussa puoleksi vuodeksi Kambodžaan kehittämään perusopetuksen laatua. Matka Kambodžaan Opettajat ilman rajoja –vapaaehtoisena on Elinalle jo kolmas.

Takana on 33 vuoden ura yläkoulun kieltenopettajana Keravalla ja Espoossa. Jäätyään eläkkeelle keväällä 2011, Elina oli jo saman vuoden syksynä kiipeämässä vuorta Nepalissa osana Kapua -ryhmää. Matkalla maalattiin klinikka, tehtiin metsätöitä ja etsittiin salametsästäjiä.

Vuoria on tullut kiivettyä myös Keniassa ja Tansaniassa. Elina lähtee matkoilleen joko yksin tai edellisillä matkoilla tavattujen uusien tuttavuuksien kanssa.

”Lapsenlapset luottavat jo nykyään, että kyllä mummi pärjää siellä maailmalla”, Elina nauraa.

Sammumaton elämännälkä ja maratonharrastus on vienyt Elinaa ympäri maailmaa läpi aikuisiän. Erityisen hyvin mieleen on jäänyt Jerusalemin maraton 90-luvun loppupuolella. Lähtöviivalla Elina huomasi, että kilpailussa oli hänen lisäkseen vain yksi toinen nainen.

”Hän oli niin ilahtunut minut huomatessaan, että tuli halaamaan. Maalin häämöttäessä tiesimme jo paljon toistemme elämästä.”

Männyn latvasta suureen maailmaan

Järvenpäässä asuva Elina on kotoisin ”Kainuun korvesta”, Elinan omin sanoin.

”Kun kerran pääsin sieltä pussin perältä lähtemään niin liike ei lakkaa! Siellä maailma oli todella pieni, kymmenen savun kylä”, Elina muistelee.

Lapsia oli perheessä kymmenen ja leikit villejä. Veljien perässä pysyminen vaati kekseliäisyyttä.

Koulussa Elina oli utelias lapsi, joka halusi tietää kaiken Kainuun ulkopuolisesta maailmasta. Koulu pystyi kuitenkin tarjoamaan harmillisen vähän tietoa innokkaalle oppijalle. Yksi muisto lapsuudesta on jäänyt muita elävämmin mieleen.

”Kerran yhtenä kirkkaana helmikuun päivänä kiipesin ison männyn latvaan, olin silloin 6 tai 7 vuotias. Sieltä puun latvasta minulla oli oikea näköalatorni, metsä ja sininen taivas jatkuivat loputtomiin. Silloin ajattelin, että tuolla se iso maailma on ja joskus minä vielä tulen sinne! Minä vielä lähden täältä ja jonain päivänä katson sen maailman!”

Siitä alkoi loputon tutkimusmatka ja samalla jäi rakkaus korkeisiin paikkoihin.

Vapaaehtoistöitä siellä mihin tie vie, välillä etänä

Vuonna 2016 Elina lähti ensimmäistä kertaa Opettajat ilman rajoja –vapaaehtoiseksi Dream School -hankkeeseen Kambodžaan, Battambangin provinssiin. Hankkeen tavoitteena on perusopetuksen tason nostaminen ja opettajien ammattitaidon tukeminen. Maan ensimmäiset opinto-ohjaajat oli juuri koulutettu, ja Elina oli mukana kouluttamassa heistä tulevien opinto-ohjaajien kouluttajia.

Kun vapaaehtoisjakso Kambodžassa tuli puolen vuoden jälkeen päätökseensä, Elinaa pyydettiin palaamaan seuraavana keväänä takaisin.

Tuleva lähtö Kambodžaan on jo kolmas. Tarkoituksena on jatkaa samaa työtä opetuksen kehittämisen parissa, jonka Elina aloitti vuosina 2016-2017.

”Tuntuu hyvältä mennä takaisin, vähän kuin kotiin palaisi. Kun on ollut siellä hankkeen alkujuurilla, on etuoikeutettua päästä näkemään, mihin työ on johtanut.”

Elina tekee vapaaehtoistyötä myös Suomessa. Etävapaaehtoistöinä Elina mentoroi ugandalaisia opettajia Whatsappin välityksellä. Mobiilimentorointi on Kirkon Ulkomaanavun hanke, jossa suomalaiset opettajat auttavat ugandalaisia kollegoitaan etänä. Whatsapp on Ugandassa ja monessa muussa Afrikan maassa kätevin tapa pitää yhteyttä. Aivan toisenlaisten haasteiden kanssa painivan kollegan saappaisiin astuminen puhelimen välityksellä vaatii hyvää tilannetajua.

”Yhdellä opettajalla voi olla ryhmässä liki 200 oppilasta. Vaatii jonkin verran tilannetajua päättää, minkälaisia neuvoja sinne lähettää matkaan.”

Mukavuusalueelta poistuminen kasvattaa

Mikä saa Elinan lähtemään aina vain uudestaan?

”En pidä itseäni seikkailijana. Minulla on tietynlainen hinku oppia ja haastaa itseä, opettaa ja olla avuksi, jos suinkin mahdollista. Sitä tunnetta on vaikea sammuttaa, kun on mahdollisuuksia niin paljon jäljellä.”

Elina aikoo jatkaa matkustamista ja vapaaehtoistöitä niin kauan kuin siltä tuntuu. Palkitsevinta on, kun matkan päätteeksi tulee tunne, että kannatti mennä.

”Haluaisin rohkaista kaikkia laajentamaan perspektiiviä ja ottamaan omassa elämässään mahdollisuuksia tehdä asioita, joita ei olisi uskonut tekevänsä. Jokainen poistuminen omalta mukavuusalueelta muuttaa ja kasvattaa ihmistä väkisinkin. Unelmien tavoittelu tuo äärettömän syvää merkitystä elämään.”

Haluaisitko seurata Elinan jalanjäljissä? Vuoden 2020 haku Opettajat ilman rajoja -vapaaehtoistehtäviin on nyt käynnissä. Paikkoja myös Kambodzassa – katso kaikki paikat täällä.

Elina Kostiainen