Arvokkaita kohtaamisia ja oppia älypuhelimen avulla Ugandassa

Luokanopettaja Tuuli Naalisvaara hyppäsi uusiin ammatillisiin haasteisiin ja Opettajat ilman rajoja -verkoston vapaaehtoiseksi Ugandaan.

“Parasta on ollut ihmisten kohtaaminen ja heidän tarinansa. Jokainen päivä, jokainen kohtaaminen, on opettanut jotakin uutta,” Tuuli Naalisvaara kuvaa vapaaehtoisjaksoaan Ugandassa. Tuuli on kokenut luokanopettaja, joka lähti opintovapaansa aikana Opettajat ilman rajoja (OIR) -verkoston kautta kolmeksi kuukaudeksi Ugandaan. Hän työskentelee vapaaehtoisena Pohjois-Ugandassa Adjumanissa ja sen lähialueilla. Tuulin päätehtävä on Mobile Mentoring -projektin toteuttaminen, tukeminen ja seuranta sekä opettajien koulutus.

Suomalaiset opettajat tukevat WhatsAppin kautta

Mobile Mentoring on projekti, jossa paikalliset ugandalaiset ja Ugandassa asuvat pakolaistaustaiset opettajat saavat koulutusta sekä paikan päällä että WhatsApp-sovelluksen kautta Suomessa olevilta vapaaehtoisilta opettajilta. Yhteydenpitoa varten opettajille on lahjoitettu puhelimet.

“He voivat nyt puhelimillaan hakea tietoa verkosta sekä hoitaa työasioita ja koulun sisäistä viestintää. Tarkoitus on, että koulutuksissa saatu oppi viedään projektin aikana käytäntöön omassa työssä”, Tuuli kertoo.

Mobile Mentoring -projektin avajaistilaisuus, jossa jaettiin paikallisille opettajille puhelimet ja aurinkokennolaturit.

 

Mobiilisti tapahtuva koulutus on käytännönläheistä: WhatsApissa suomalaiset ja ugandalaiset opettajat vaihtavat ideoita sekä keskustelevat työtavoista ja haasteista. Projekti ei ole ollut haasteeton. Ugandassa on esimerkiksi pitkät etäisyydet kouluille, mikä rajoittaa mahdollisuutta antaa henkilökohtaista tukea opettajille. Joillekin älypuhelimen käytön opettelu on ollut suuri haaste.

“Haasteena on myös se, että vapaaehtoisia ei ole tarpeeksi tukemaan kaikkia meneillään olevia hankkeita kattavasti”, sanoo Tuuli, joka tukee Ugandassa myös muita Kirkon Ulkomaanavun (KUA) koulutushankkeita. Opettajat ilman rajoja on KUA:n koordinoima verkosto, ja vapaaehtoiset työskentelevät Ugandassakin KUA:n paikallisten työntekijöiden siivissä.

Mobile Mentoring -projekti on kuitenkin tuottanut jo tulosta. “Moni opettajista on huomannut muutoksia koulun arjessa ja kokenut uusien käytäntöjen helpottavan omaa työtään. Opettajia rohkaistaan tukemaan toisiaan. Pitkällä aikavälillä nähdään toivottavasti positiivisia muutoksia oppimisessa ja oppilaiden hyvinvoinnissa. Sitä kautta voimaantuu koko kouluyhteisö”, Tuuli toteaa.

 

Belameling vocational training center, ammattikoulu, johon Tuuli pääsi tutustumaan ja kokeilemaan sandaalin valmistusta.

 

Mahdollisuus kasvaa ihmisenä ja opettajana

Palataanpa vapaaehtoisuuden anteihin suomalaisopettajan itsensä kannalta. Tuuli kertoo saaneensa arvokasta kokemusta aikuisten kouluttamisesta ja projektityöstä samalla kun kielitaitokin on kohentunut.

“Arvostus omaa ammattia kohtaan on noussut. Erityisen kiitollinen olen siitä, että olen päässyt kurkistamaan humanitaarisen työn maailmaan, eri järjestöjen toimintaan, Ugandan koulutus- ja pakolaispolitiikkaan sekä pakolaisasutusalueiden arkeen.”

OIR:n vapaaehtoistyötä ulkomailla Tuuli suosittelee uusia ammatillisia haasteita kaipaaville, seikkailunhaluisille opettajille, jolta löytyy joustavuutta ja kykyä sopeutua muuttuviin olosuhteisiin.

“Tämä sopii heille, joilla on halua kehittää itseään ohjaajana, kouluttajana ja puhujana sekä kannustaa muita ja tukea paikallisten opettajien ammatillista kasvua. Kyky selviytyä välillä pitkiäkin aikoja ilman sähköjä ja tarkkoja aikatauluja on eduksi. Vapaaehtoistyö antaa loistavan mahdollisuuden kasvaa niin ihmisenä kuin opettajanakin”; hehkuttaa kokenut luokanopettaja.

Mukanaan takaisin Suomeen Tuuli kertoo tuovansa sekä uudelleen järjestäytyneen arvomaailman että elintärkeitä banaanilastuja.

“Auttamishalu jatkuu varmasti kotimaassakin, ja kansainvälisyyskasvatus on jatkossa entistä tärkeämpi osa omaa kasvatus- ja opetustyötäni. Lisäksi aion tuoda mukanani paikallista Robusta-kahvia, afrikkalaista printtikangasta eli kitengeä sekä banaanilastuja, joihin jäin koukkuun ja joita ilman en olisi selvinnyt kenttäreissuja ilman nälkää.”

Tuuli istuttaa puita Pakele girls -koulun pihalla Adjumanissa koulun lisärakennuksen työmaan avajaisissa.

 

Tuuli Naalisvaara pitää blogia kokemuksestaan osoitteessa https://eratuuli.blogspot.com.

Jutun kirjoittanut Saara Turunen, erityisluokanopettaja ja OIR-vapaaehtoinen.